Hiki valuu professori Lemmetyisen kasvoilla, kun hän taistelee tietään tungoksen läpi hypermarketin kaaoksessa. Julle vaappuu perässä urhoollisesti, vaikka sitä tönitään joka puolelta. Kun yhdeltä puolelta väistää kyynärpäätä, toiselta puolelta jo lähes käsilaukku osuu. Kaiuttimista raikuu joulun tingeltangel-musiikkia, ja Jullea jo pyörryttääkin hieman.
-- Tunnelma on kuin sodan alla, hamstrausta kuin viimeistä päivää, professori puistelee päätänsä. Julle keskittyy väistelyyn. Yhtäkkiä se rääkäisee kauhusta. Professori kääntyy katsomaan pingviiniä, joka tuijottaa silmät lasittuneina vieressään olevaa rouvaa.
-- Hirveä, peto se on, Julle kommentoi.
Professoria naurattaa hieman, mutta sitten hän ymmärtää pingviinin tarkoittavan rouvan kaulassa roikkuvaa kettupuuhkaa, jossa lasisilmät kiiltelevät ilkeinä.
-- Mnnjoo, ei se elä. Vaikka luontoonhan nuo kuuluvat, professori tyynnyttelee Jullea. -- Tulehan nyt, täytyy vielä löytää rouva Lemmetyiselle joululahja. Mitäs sanoisit tästä yöpaidasta, professori kysyy ja ojentaa raidallisen puuvillakostyymin pingviinin nähtäväksi.
-- Tuo parempi on, Julle osoittaa punaista silkkiyöpaitaa.
Professori punastuu, mutta myöntää, että asia saattaa olla niin. Sitten professori ja pingviini marssivat kassalle.