Toisen asteen koulutuksesta aiotaan ottaa löysät pois reippailla vedoilla.
Ensin kerrottiin 500 oppilaan rajasta lukio-opetuksen järjestämisessä, mutta kovan porun noustua alettiin jo hyssytellä: oppilaiden kannalta oikeastaan paljon mikään ei muutu.
Tavoitteena ovat kuitenkin edelleen 260 miljoonan euron säästöt. Ne on tarkoitus ottaa hallinnosta tai sitten jostain muusta. Nähtäväksi jää.
Opettajien Ammattijärjestössä OAJ:ssa on laskettu, että vaikka hallinto lopetettaisiin kokonaan, säästötavoitteesta katettaisiin vain puolet.
Toisen asteen kouluverkkoa harventamalla säästö kyllä löytyisi. Se vain tarkoittaisi OAJ:n mukaan sitä, että joka kolmas lukio tai ammattioppilaitos lopetettaisiin.
Säästöihin on tarvetta, eikä sopivaa säästökohdetta olekaan. Aina löytyy taho, jolle jonkin rahoituksen vähentäminen tietää ankeita aikoja.
Oppivelvollisuus loppuu peruskouluun, opiskelu ei. Opiskelumahdollisuudet saavat riippua vain nuoren tahdosta ja kyvyistä, ei mistään muusta.
Opetuksen ammattilaiset, nuoret ja heidän vanhempansa ovat aiheesta huolissaan, etenkin maaseudulla.
Amikset on viety maaseudulta kaupunkeihin jo aikoja sitten. Oman lukion merkitys on pienelle kunnalle niin suuri, ettei sitä hallituksessa ymmärretä.
Jos syrjäisen kunnan lukio lopetetaan, kunnan jokaisen nuoren asuminen maaseudulla loppuu 16-vuotiaana.
Kaupunkiasumisen ekologisuuden ja kustannustehokkuuden nimeen vannovien mielestä se on vain hyvä, mutta perustuslain mukaan kansalainen voi kuitenkin yhä valita vapaasti asuinpaikkansa.
Jos toisen asteen koulutuspaikat viedään nuoren ulottuvilta sadan kilometrin päähän, on turha puhua koulutuksen tasa-arvosta.
Koko peruskoulunsa päättäneen ikäluokan olisi muutettava sinne, missä koulutusta on. Maaseudun joukkoliikenteen alasajon takia päivittäiset koulumatkat eivät ole mahdollisia.
Koulutukseen pääsy olisi taas rahasta kiinni. Jokaisella perheellä ei ole varaa teinin matka- ja asumiskustannuksiin.
Kaupunkeihin pitäisi rakentaa lisää koulutustilaa ja asuntoloita. Kai joku on laskenut, paljonko ne maksaisivat?
Kun asuu syrjässä, tietää kyllä, että niin ambulanssin kuin poliisinkin apu saattaa pahimmassa tapauksessa olla liian kaukana.
Riskit tunnetaan, eikä kaupunkilaisen ulottuvilla olevista lähipalveluista haaveilla.
Asuinpaikan vapaa valinta alkaa kuitenkin olla paikoin jo enemmän vaihtoehto kuin perustuslaillinen oikeus: voit valita vapaasti asuinpaikkasi tai valita oikeuden palveluihin.
Säästöpaineissa päätään nostaa maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelu. Sitran selvityksen mukaan yli kolmasosa meistä kokee kuitenkin olevansa sekä kaupunkilaisia että maalaisia.
Sopivin väliajoin julkaistaan ainoina totuuksina lukuja siitä, miten pääkaupunkiseutu elättää maaseutua – tai päinvastoin.
Kun kerrotaan Helsingin maksamista hurjista verontasauksista kurjalle maaseudulle, olisi reilua kertoa myös, mitä pääkaupunkiseutu saa yhteisestä kassastamme.
Se saa esimerkiksi kymmenientuhansien virkamiesten palkat. Vaikkapa Kainuun tilanne olisi kovin toisenlainen, jos maakunnassa olisi edes muutama tuhat verovaroin ylläpidettävää virkamiestä.
Kaupunkiasumisen ekologisuuskaan ei ole ehdoton fakta. Tutkimustulokset ovat ristiriitaisia.
Tuoreehkon selvityksen mukaan asumisen, palveluiden ja päivittäistavaroiden oston osalta kaupungeissa syntyy enemmän päästöjä kuin maaseudulla.
Yksityisautoilun päästöissä maaseutu hävisi. Perukalla linja-autokyyti ei ole vaihtoehto.