Pääkaupunkiseudulla asuva Tua (nimi muutettu) on käynyt jo lähes 15 vuoden ajan taistelua entistä yhtiökumppaniaan vastaan. Matkan varrella hän on törmännyt yrittäjien ja lakimiesten keskinäiseen verkostoon, jollaista ei aiemmin osannut kuvitella olevan olemassakaan.
– Se oli puhdas hyväveli-verkosto, josta hyötyivät kaikki osalliset. Kyllä tässä on välillä meinannut mennä usko suomalaiseen oikeusjärjestelmään, Tua sanoo.
Oikeus on silti puhunut. Tua on tähän mennessä voittanut kaikki oikeusjuttunsa ja kantelunsa. Se on kuitenkin vaatinut tarkkuutta ja ennen kaikkea sitkeyttä.
Kaikki alkoi vuonna 1998, kun hän jäi pois osittain omistamansa suomalaisyhtiön palveluksesta ja yhtiön toimitusjohtaja kieltäytyi maksamasta hänelle aiemmin samana vuonna yhtiökokouksessa määrättyä osinkoa. Sen jälkeen hän kiisti Tuan osakeomistuksen.
Vuonna 1999 Tuusulan käräjäoikeus ja 2000 Helsingin hovioikeus totesivat Tuan omistavan osakkeet ja määräsivät toimitusjohtajan maksamaan osingot.
Tällä välin toimitusjohtaja oli alkanut tyhjentää yhtiötä muun muassa maksamalla Tuan osingot lähipiirilleen. Tua teki Espoon poliisille esitutkintapyynnöt, joissa epäili toimitusjohtajaa törkeästä väärennöksestä, törkeästä petoksesta ja törkeästä kavalluksesta.
Tutkinta eteni hitaasti ja päätyi lopulta syyttäjän pöydälle. Syyteharkinta valmistui 2004 nimikkeellä törkeä kavallus, ja vuonna 2008 Espoon käräjäoikeus ja seuraavana vuonna Helsingin hovioikeus tuomitsivat toimitusjohtajan seitsemäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.
Koska prosessi kesti Tuan mielestä kohtuuttoman kauan, hän teki sen aikana kaksi kantelua viranomaisten toiminnasta. Valtakunnansyyttäjänvirasto nuhteli syyttäjää muun muassa syyteharkinnan kestosta ja suppeudesta. Lisäksi eduskunnan oikeusasiamies antoi poliisille nuhteet tutkinnasta.
Kavallusoikeudenkäynnin aikana yhtiö oli määrätty selvitystilaan, sillä hallituksen ainoana jäsenenä toiminut toimitusjohtaja oli eronnut yhtiön hallituksesta.
Toimitusjohtaja ja selvitysmies olivat myös järjestäneet kaksi yhtiökokousta, joissa oli toimittu osakeyhtiölain vastaisesti. Tuusulan käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus kuitenkin totesivat yhtiökokouspäätökset pätemättömiksi ja määräsivät yhtiön käsittelemään asiat uudestaan.
Tuomion mukaan ratkaisut olivat omiaan tuottamaan ex-toimitusjohtajalle epäoikeutettua etua yhtiön ja Tuan kustannuksella.
Koska yhtiöllä ei ollut toimivaa hallitusta, se oli selvitystilassa. Yhtiön toimitusjohtaja pyysi kavallusjutussa häntä avustanutta asianajotoimistoa toimittamaan ehdotuksensa sopivasta selvitysmiehestä Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH), joka hyväksyi hakemuksen.
– Selvitysmies oli samaisen asianajotoimiston tilintarkastaja. Lisäksi hän palkkasi pian nimityksensä jälkeen asiamiehekseen selvitystyöhön saman asianajotoimiston asianajajan. Näin ollen saman toimiston kollegat toimivat siis kavallusjutun alkuvaiheessa vastapuolten asiamiehinä!, Tua ihmettelee.
Hän teki Suomen Asianajajaliitolle (SAL) kantelun kavallusjutussa mukana olleista neljästä asianajajasta.
SAL antoi kolmelle asianajajalle varoituksen ja yhdelle huomautuksen. Perusteluissa mainittiin osakeyhtiölaista piittaamaton menettely ja kolmessa tapauksessa esteellisyys.
Heistä kaksi oli toiminut saman asianajotoimiston palveluksessa vastapuolien edustajina. Lisäksi kaksi toimi toistensa toimistojen hallitusten varajäseninä ja selvitysmies molempien toimistojen tilintarkastajana.
– Käsitykseni mukaan sekä selvitysmies että asianajajat olivat jo lähtökohtaisesti esteellisiä ja myös tiesivät sen ottaessaan tehtävät vastaan, Tua sanoo.
Kului vuosia. Selvitystyö ei edennyt juuri lainkaan, mutta yhtiöstä valui rahaa muun muassa selvitysmiehen ja asianajajien laskuihin. Tua teki PRH:lle vaatimuksen selvitysmiehen erottamisesta.
– Perustelin pyyntöäni selvitysmiehen esteellisyydellä, tehtävien laiminlyönnillä, työn pitkittämisellä ex-toimitusjohtajan pyynnöstä, yhtiön edun valvomatta jättämisillä, hovioikeuden lainvoimaisen tuomion noudattamatta jättämisellä sekä virheellisten kaupparekisteritietojen korjaamatta jättämisellä. Lisäksi yhtiön varat hupenivat selvitysmiehen menettelyjen seurauksena, Tua sanoo.
Vuonna 2010 PRH erotti selvitysmiehen ja asetti tehtävään uuden henkilön. Tämän koollekutsuma ylimääräinen yhtiökokous päätti olla myöntämättä entiselle selvitysmiehelle vastuuvapautta koko tämän toimikaudelta 2005–10.
Tua sai osuutensa yhtiöstä, jonka arvo oli kuitenkin merkittävästi laskenut prosessin aikana. Yhtiön liiketoiminta, jonka arvo oli asiantuntija-arvioiden mukaan noin 300 000 euroa, oli esimerkiksi myyty ex-toimitusjohtajan toisen yhtiön kautta eteenpäin, mutta siitä Tua ei saanut enää hyvitystä.
Tua päätti, ettei jätä leikkiä vieläkään kesken. Hän teki vuonna 2011 selvitysmiehestä esitutkintapyynnön Kanta-Hämeen poliisille.
Kaksi vuotta myöhemmin syyttäjä haastoi selvitysmiehen oikeuteen epäiltynä törkeän kavalluksen yrityksestä ja luottamusaseman väärinkäytöstä.
Silloin vanha verkosto astui jälleen esiin.
– Jutun käräjätuomariksi määrättiin aiemmin mainitussa asianajotoimistossa selvitysaikaan työskennellyt henkilö! Hän muisti jäävätä itsensä vasta sitten, kun olin toimittanut asiasta todisteet, Tua kertoo.
Hän on vakuuttunut verkoston toimineen prosessin aikana täysin tietoisina toisistaan.
– Näin monta esteellistä on vähän liikaa yhteen juttuun, Tua sanoo.
Kanta-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi selvitysmiehen kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Tänä keväänä Turun hovioikeus kuitenkin lievensi tuomiota: sen mukaan selvitysmies oli syyllistynyt ainoastaan osin luottamusaseman väärinkäyttöön, mistä oikeus langetti hänelle ainoastaan sakkorangaistuksen.
Oikeustaistelu jatkuu mahdollisesti vielä Korkeimmassa oikeudessa, minne Tua on tehnyt valituksen.
Häntä ajaa eteenpäin se, ettei hän voi hyväksyä lainvastaisia menettelyjä, jotka voi havaita jo maalaisjärjelläkin.
– Olen periksiantamaton ja pikkutarkka luonne. Kun johonkin ryhdyn, teen sen perusteellisesti. Ei tainnut hyväveli-verkosto arvata, mitä seuraa, kun lähtivät sulle–mulle-tehtäväjakoon, Tua pohtii.
