Monet hyvät naurut ehdittiin nauraa EU:n hankkeelle tehostaa kalastussaaliiden valvontaa. Siis että mökkiläisen pitäisi ilmoittaa, jos verkoista nousisi joskus yli 15 kiloa ahventa tai siikaa. Tai jos Torniojoen tai Tenon soutaja nostaisi sen unelmien lohen veneeseen, niin jonkun Brysselin virkamiehen pitäisi siitä saada pikimmiten tieto pöydälleen.
Huumorin viljelyn kannalta kyseessä oli valitettavasti uutisankka. EU-komissio yrittää kyllä kiristää kalastuksen valvontaa, mutta kyse on EU-komission mukaan uhanalaisten lajien suojelusta avomerellä. Meidän vesillämme kyseeseen tulevat lähinnä turska ja ankerias, joita ei todellakaan tuoda venelasteittain pohjoisiin satamiimme.
Mutta vapaa-ajankalastajat sisävesillä, pelko pois, EU ei ole kiinnostunut teidän saaliistanne! Ei edes siinä tapauksessa, että kalaa tulisi joskus niin paljon, että olisi mukava kehaista siitä laajemmalle yleisöllekin.
Jupakka osoittaa kuitenkin alleviivaten, miten hyväkin asiakin voi kääntyä EU-byrokraattien käsissä vitsiksi tai pahimmassa tapauksessa kansalaistottelemattomuuden siemeneksi.
Tarkoitus on panna kuriin puoliammattilaiset ja harrastekalastajat, jotka nostavat tonnikaupalla turskaa ja muita uhanalaisia kalalajeja esimerkiksi Saksan lähivesiltä. EU:n mukaan vapaa-ajan kalastajien saaliit saattavat olla joissakin maissa jopa puolet maan pyyntikiintiöistä. Ammattikalastajien saaliit ovat jo ennestään ilmoitusvelvollisuuden piirissä.
Asetusluonnos on niin kapulakielinen, ettei sen tarkoitusperistä pääse parhaalla tahdollakaan jyvälle. Suomalaiset kalastusvirkamiehet ovat lukeneet asetusluonnosta niin, että kohteena olisivat kaikki kiintiökalalajit, myös lohi.
Jos tämä on oikea tulkinta ja jos asetus astuisi suunnitelmien mukaan voimaan ensi vuoden alusta, voi sillä olla kauaskantoisia seurauksia pohjoisten lohijokien suualueiden kalastukselle. Nythän harrastekalastajien verkkojanat poimivat tehokkaasti kudulle nousevat lohet, ennen kuin ne ehtivät virtaveteen.
Uutinen 15 kilon rajasta haiskahti ensilukemalta työkopperoonsa linnoittautuneen Brysselin virkamiehen aivoitukselta, jota todellisuus ei ole päässyt häiritsemään. Brysselin simpukkapatojen ja hummerilautasten äärellä ei tietenkään voi tietää, että jonkin sorttisia vapaa-ajan kalastajia Suomessa on iso osa kansasta. Ja ettei 15 kilon saalis ole mikään loton päävoitto.
Haluaisin uskoa, että ongelmat tiedottamisessa kalastusvalvonta-asetuksen kohdalla ovat tietämättömyyttä erilaisista olosuhteista EU:n eri nurkilla. Eli että asiaa ei koettu niin tärkeäksi, että sitä olisi lähdetty juurta jaksain selittämään pienelle pohjoiselle kansakunnalle.
Pelkään kuitenkin pahoin, etteivät Suomen asiat koko unionin laajuisissa pohdinnoissa paljoa painaneet. Kun kerran pyöriäisiä pitää suojella, niin perustetaan sitten pyöriäistarkastajan virkoja Perämerellekin, vaikkei näitä pikkuvalaita kukaan ole nähnyt vesillämme sukeltelemassa. Kalastusvalvonta-asetuksen täkyihin kuuluu, että saaliiden valvontaan tarvittaisiin 4 000 uutta työntekijää. Tiedä sitten vahtaavatko uudet EU-virkamiehet päätteidensä ääressä verkkoa ja vastaanottavat saalisilmoituksia vai ajelevatko pikaveneiden kanssa nostelemassa oikeita verkkoja.
***
Suomen hävittäjiä halutaan Islantiin. Mutta lähempääkin löytyisi Nato-maita, joilla ei ole omia koneita. Entäpä jos Suomi tarjoaisi Hornetejaan partioimaan Baltian maiden ilmatilassa?