Iltapäivä ei ollut vielä edes puolessa, kun hämärä jo laskeutui sinisenä pihakuusien latvasta. Rouva Lemmetyinen kiersi sytyttämässä jouluvalot joka ikkunalle. Keittiöön perinteinen haarakynttelikkö, olohuoneen ikkunassa roikkui tähti, makuuhuoneessa imukupein kiinnitetty kynttilärivistö.
Julle katseli valoja liekit silmistään heijastuen.
- Kaunista, se kaunista on, pingviini kuiskasi hiljaa.
Rouva hymyili pingviinin hartaudelle.
- Kotona meillä, meillä valoja ei ole, vain taivaalla kirkkaat, vihreät punaiset ja keltaiset, Julle jatkoi.
- Niin, meilläkin on täällä pohjoisessa revontulet, mutta kaupungissa niitä ei näy, on liian valoisaa, rouva nyökytteli.
- Nämä valot, miksi valot? Julle tiedustelee ikkunoita osoittaen.
- Muistathan, kun kerroin adventtikynttilöistä. Nämä ovat vähän kuin niistä muunneltuja. Kristillisen perinteen mukaan joulunalusaika on odotusta, odotetaan Jeesuksen syntymää. Jeesushan on maailman valo, ja nämä valot symboloivat hänen valoaan pimeyden keskellä, rouva selittää.
Rouva hakee vielä keittiöstä kynttilän ja sytyttää sen olohuoneen pöydälle. Pehmeä valo täyttää huoneen sinen.
