132 ma­ra­to­nin mies lähtee len­kil­le joka ikinen päivä

Verkkatakki niskaan, lenkkarin nauhat solmuun ja hikinauha otsalle. Kaikki on valmista, jälleen kerran. Matti Teirikko, 60, kurvaa Kempeleen Sarkkirannasta tutulle lenkille.

Matti Teirikko lähtee kotinsa pihasta tutulle lenkille. Lauantaina on edessä jälleen yksi maraton.
Matti Teirikko lähtee kotinsa pihasta tutulle lenkille. Lauantaina on edessä jälleen yksi maraton.

Verkkatakki niskaan, lenkkarin nauhat solmuun ja hikinauha otsalle. Kaikki on valmista, jälleen kerran. Matti Teirikko, 60, kurvaa Kempeleen Sarkkirannasta tutulle lenkille.

"Kohti Oulunsaloa ja Lettoa. Siitä tulee sellaiset 16 kilometriä", Teirikko sanoo.

Aamupäivän pikkusade on vaihtunut mukavaan poutapäivään. Vaan ei säällä ole niin väliä: Teirikkko juoksee sateella ja paisteella, helteellä ja pakkasella, arkena ja sunnuntaina. Hän juoksee lenkkinsä joka päivä, on juossut jo lähes 29 vuotta.

Teirikko myöntää olevansa juoksunarkomaani. Kempeleen yläasteen uskonnon lehtori on juossut maapallon kaksi kertaa ympäri, kilometrejä on kertynyt yli 80 000 kilometriä. Maratoneja on mittarissa 132.

"Ihminen on luotu juoksemaan - ei ehkä asvaltilla, mutta kuitenkin. "

Pedanttina miehenä Teirikko on kirjannut muistiin kaikki lenkkinsä vuodesta 1978 lähtien: ensin harjoituspäiväkirjoihin ja vuodesta 1988 tietokoneelleen.

Tällä hetkellä päiväkirjassa on menossa sivu 453. Päivittäiset lenkit on kuitattu lyhyemmin, mutta maratoneilta ja vuosittaisilta ulkomaanreissuilta syntyy tekstiä pienen novellin verran.

"Ne ovat muistoja minulle itselleni. Ehkä näistä on joskus pientä iloa poikien lapsille."



Tilauksessa
autuas olo


Lauantaina päiväkirjaan tulee uusi sivu, kun Teirikko juoksee Oulussa 133. maratoninsa. Tarkoitus on nakutella rapiat 42 kilometriä vähän yli kolmeen tuntiin, jolla todennäköisesti irtoaa ykköstila 60-vuotiaiden sarjasta.

"En minä voittojen vuoksi juokse, vaikka onhan näitä pyttyjäkin kertynyt", Teirikko viittilöi palkintohyllynsä suuntaan.

Syitä on kaksi ylitse muiden: autuas olo ja ystävät.

"Maratonin jälkeen tulee oikein endorfiiniryöppy. Tunne on parhaimmillaan suihkun ja palkintojenjaon jälkeen, kun hypätään poikien kanssa autoon ja lähdetään ajelemaan kotia kohti. Se tunne voi kestää tuntikausia", Teirikko sanoo.

"Siinä on varmaan jotakin samaa mielihyvän tunnetta, jota joku muu hakee huumeista ja alkoholista. Tämä on vain vähän terveellisempi tapa."

Kun Teirikko starttaa maratonille, hän nautiskelee koko rahan edestä. Maratoneja ei ole ollut tapana jättää kesken vaikka mikä olisi ollut.

"Jos kerran keskeyttää, keskeyttämisestä tulee tapa."



Kunniavieraana
Terwamaratonilla


Lenkkinsä Teirikko juoksee yksin omien ajatustensa kanssa, mutta maratonien kiertäminen on Kempeleen ikiliikkujalle sosiaalinen juttu. Vuonna 1982 alkaneen maratonharrastuksen aikana on ehtinyt syntyä monta lujaa ystävyyssuhdetta.

"Reissataan tuttujen kavereiden kanssa, poristaan ja rupatellaan."

Lauantain Terwamaratonin lähdössä rupatteluseuraa on yllin kyllin. Kaikki 18 edellistä Oulu- ja Terwamaratonia juossut Teirikko on kisassa kunniavieraana. Kunnioitus on molemmin puolista.

"Minulle on kunnia-asia juosta Oulussa, ja juoksen Tervamaratonin niin kauan kuin yleensä pystyn juoksemaan."

Maailman maratoneita ja lenkkipolkuja kierrellyt juoksija on nähnyt sykähdyttäviä paikkoja. Oulujoen suistoa myötäilevä lenkki nousee silti arvoasteikossa korkeimmalle.

"Ei kai sen kauniimpaa reittiä ole kuin Oulussa", Teirikko suitsuttaa.

"Sitä paitsi Terwamaratonilla on harvinaisen hyvä henki."