Julle istuu siipi poskella rouva Lemmetyisen keittiön ikkunan ääressä. Ulkona talitintti Pörris kieppuu vinhasti punk-tukassaan talikoristeen ympärillä, siementen kuoret vain sinkoilevat eri suuntiin. Sitten sen ahnehtiminen pysähtyy hetkeksi ja tintti jähmettyy paikalleen. Lähikuusessa vilahtaa harmaata.
Swiungh! Harmaanruskea ohjus pongahtaa koivun oksalle. Pörris jatkaa siementen tunkemista nokkaansa: tuttu tyyppi, tuo Kurre-orava. Pörröhäntä on saapunut saaliinjaolle. Pähkinät maistuvat sillekin, vaikka se ei kylmästä juuri piittaakaan. Mieluiten se nukkuu pesässään.
Sitten jähmettyvät sekä orava että tintti. Molemmat katsovat silmät lasittuneina kohti Jullea. Pingviini ei ymmärrä, miksi yhtäkkiä moisen kauhistuksen aiheutti. Sitten Julle tajuaa, että pörrökaverit tuijottavat hänen olkansa taakse. Julle kääntää päänsä.
-- Iiiks! Kauhistus hui, sen nokasta pääsee.
Takana väijyy kiiluvanvihreä silmäpari. Keittiön hämärässä silmät näyttävät leijuvan vallan ilmassa. Mustan pedon kurkusta kuuluu matalaa kurinaa. Sitten keittiöön syttyvät valot.
-- No mutta Matias! Mitä merkillistä sinä täällä rohiset, älä säikytä Jullea. Joulurauha pitää olla, eläintenkin kesken, toppuuttelee rouva Lemmetyinen nyt jo varsin lauhkealta näyttävää mustaa kissaa ja rapsuttaa sitä leuan alta.