Suuret ikäluokat muistelevat 60-lukua, jolloin kaikki muuttui. Nuoremmille kulta-aika on 70- tai 80-luku. Niitäkin on, joiden mielestä 90-luku oli hyvää aikaa. Lämpöisen nostalgian viimeisin villitys on 00-luku, englanniksi noughties. Vaikka nollavuosikymmen on vielä päällä, siitä on jo kirjoitettu kirjoja. Ajoissa on hyvä olla.
Brittitoimittaja Tim Footman uskoo, että 00-luku oli pelon ja teknologian aikakausi. Hän on havainnut pelon teknologiaa ja teknologian pelkoa. Sodasta ja terrorismista seuraa valvontaa, ja valvonnassa on omat harminsa. Joka päivä tulee vastaan uusia härveleitä, sovelluksia ja termejä, joilla insinöörit ja nörtit orjuuttavat maailmaa.
Noughties on "vuosikymmen, joka muutti maailman". Tosin vain amerikkalaiset ajattelevat, että terrorismi muutti ihan kaiken. Luovan luokan ihmiset taas uskovat, että Facebook, Twitter, MySpace ja YouTube ovat yhdessä vallankumous.
Mistä kumpuaa tämä vimma paketoida lähimenneisyyttä kalenterivuosikymmenien mukaan?
Historiantutkijat tietävät, ettei maailma pyöri edes vuosisatojen mukaan. Arvostettu Eric Hobsbawm esimerkiksi on sitä mieltä, että 1900-luku alkoi ensimmäisestä maailmansodasta ja päättyi sosialismin häviöön. Se siis sijoittuu aikavälille 1914-1991.
Vuosikymmenen identiteettiä etsivä Footman väittää, ettei 1.1.2000 ole kovin maaginen vedenjakaja, ei ainakaan koko maailmassa.
Silloin vuosi oli 1420 Riadissa, 2543 Bangkokissa ja 5760 Jerusalemissa. Aikaa lasketaan eri tavalla eri puolilla maailmaa. Todellisuus ei katso kalenteria ja pane sitten tuulemaan. Vasta historia näyttää, mikä aikakaudessa on oikeasti tärkeää ja miten asiat sijoittuvat allakan mukaan.
Vuosikymmen voi olla turhan lyhyt historialle, mutta trendi-ihmisille ja toimittajille se on viileä juttu. Sen aikana ehtii tapahtua paljon muodikasta ja arkinautintoihin vaikuttavaa. Vuosikymmeniä määritellään nuorisokulttuurien, vaatteiden, musiikkityylien, mediakuvien ja tähtien mukaan.
Ranskalainen antropologi Marc Augé arveli jo 15 vuotta sitten (kirjassaan Non-Lieux, englanniksi Non-Places), että historian vauhti kiihtyy. Tuskin me olemme aikuisiksi ennättäneet kun oma menneisyytemme jo on nostalgista historiaa.
Palkitun Teema-kanavan ohjelmat vahvistavat Augén ajatuksen, jonka mukaan historia on kannoillamme. Se seuraa meitä kuin varjo tai kuolema. The Beatles, 1968, Vietnam, punk, Jane Fondan aerobic-videot ja Berliinin muurin murtuminen ovat merkittäviä tapahtumia kukin omalla tavallaan. Vakava historia ja ohimenevät ilmiöt menevät iloisesti sekaisin varsinkin englantilaisissa dokumenttisarjoissa, joita eri sukupolvien rakkaat muistot ja aistimukset pyörittävät.
90-luku tosin vaikuttaa aivan turhalta vuosikymmeneltä - jopa englantilaisten mielestä. Siitä on tehty kirja nimeltä The Nineties: What the F-k Was That All About? ("90-luku: mitä v....a oikein tapahtui?").
Mutta maaginen 00 se vasta on jotain. Oli 9/11-iskut ja islamin nousu kartalle, mp3 ja iPod, internetin sosiaaliset sovellukset ja blogit, World of Warcraft ja Taru sormusten herrasta, Google ja Wii, Big Brother ja Idols, Britney Spears ja Paris Hilton, globalisaatio ja sen vastaisuus, talouskriisi ja ilmastonmuutos. Tämä oli ja on hyvän sekä pahan vuosikymmen.
Voiko olla niin, että 00-luvulla kaikki muuttui? Tärkeintä ei ehkä olekaan totuus vaan se, miltä tuntuu. Katsotaanpa siis, mitä merkki 00 todella nyt merkitsee. Näkökulma on kansainvälinen, koska mitä amerikkalaiset ja muut ulkomaanpellet sitten ikinä keksivätkään, se on heti täällä.
Suomessa voidaan toki muistella rokkibändien vientiä, kouluampumisia ja politiikan rahasotkuja - jotka muuten osoittavat, ettei Suomi todellakaan ole mikään saari vaan osa suurta maailmaa.