Ylivieskalaisen Sirkka-Liisa Kontion lapset päättivät juhannuksen aikaan valjastaa sosiaalisen median käyttöönsä äitinsä biologisen isän löytämiseksi.
Sosiaalisen median avulla lapset toivoivat löytävänsä syöpää sairastavan äidin isän, josta perheelle oli jäänyt vain vanha valokuva. Lisäksi tiedettiin se, että kuvassa olevan miehen nimi oli Matti Hyppönen ja se, että kyseessä on Sirkka-Liisan isä.
Viikko kuvan ja Facebook-päivityksen julkaisemisen jälkeen Sanna Kontio sai viestin henkilöltä, jonka isä oli tunnistanut kuvassa olevan miehen.
– Hän kertoi, että kuvassa oleva mies on hänen enonsa Matti Hyppönen.
Kontio kertoo, että äidin serkuksi paljastunut henkilö lähetti heille kuvan samasta kuvasta, jonka avulla he etsivät kadonnutta miestä.
– Taisin siinä tirauttaa pari kyyneltä, tunneryöppy oli valtava, Kontio toteaa.
Sukulaisyhteyden varmistamiseksi Kontio ja perheenjäsenet ovat kuukauden ajan penkoneet läpi kaikkia mahdollisia arkistoja, joista voisi olla apua.
– On käyty läpi niin kansallis- kuin maakunta-arkistot. Oma haasteensa tuli siitä, kun emme saa käsiimme kuin ainoastaan sata vuotta sitten syntyneiden henkilöiden tietoja, Kontio toteaa.
Sukulaisuussuhde on vielä Kontion mukaan tarkoitus varmistaa Yhdysvalloista tilatulla dna-testillä. Lähin elossa oleva sukulainen on Sirkka-Liisan serkku.
– Se on 98-prosenttisen varmaa, että tämä on oikea Matti, Kontio kertoo.
Kadonneen isän etsinnät toivat Kontioiden elämään myös uusia sukulaisia, joiden kanssa he aikovat ehdottomasti vielä tavata.
Entä isänsä vihdoin löytänyt Sirkka-Liisa? Miltä hänestä tuntui, kun isän henkilöllisyys ja kohtalo viimeinkin selvisi?
– Hän huikkaa tuosta vierestä, että tämä on ihanaa, Kontio kuvailee.
Naapurin renkipojan ja Sirkka-Liisan äidin tiet erosivat sotavuosina
Sanna Kontion isoäiti ja Sirkka-Liisan äiti Martta Pekkinen ja Matti Hyppönen tapasivat tämän hetkisten tietojen mukaan ennen sotia, kun Hyppönen toimi renkinä vuonna 1921 syntyneen Martan naapuritalossa Jaakkiman kylässä.
Matti oli tullut Lääperien taloon rengiksi nuorena poikana vuonna 1935. Poika oli tehnyt ahkerasti kaikki hänelle annetut työt ja toiminut talon isännän oikeana kätenä.
Kontion mukaan vielä ei ole aivan selvää, missä Martta ja Matti ensimmäisen kerran tapasivat. Epäilyksenä on, että he olisivat tutustuneet Martan vieraillessa naapuritalon tyttärien luona.
Martta oli käynyt usein vierailulla Lääperien talossa, mutta kukaan ei osannut epäillä heidän olevan Matin kanssa pariskunta. Pariskunnan avioitumisaikeet olivat kuitenkin olleet vakavat, ja Matti oli ostanut Martalle myös mekkokangasta. Nuoripari oli myös suunnitellut ostavansa yhdessä tilan.
Tiet erosivat talvisodan syttyessä
Parin tiet erosivat kuitenkin talvisodan syttyessä vuonna 1939. Martta lähti evakkomatkalle silloisen Kemin maalaiskunnan Liedakkalaan ja Matti matkasi aluksi Lääperien mukana evakkoon, josta hänet todennäköisesti komennettiin sotaväkeen.
Kontion mukaan Matti ja Martta kohtasivat toisensa todennäköisesti heinä–elokuussa 1941, sillä silloin Sirkka-Liisa sai alkunsa. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, missä he tapasivat.
– Siltä ajalta ei heidän liikkeistään ja tapaamisistaan ole juuri tietoa, sillä sota- ja evakkoajan asiakirjat ovat ripoteltuna useisiin eri paikkoihin, Kontio kertoo.
Raskaana ollessaan tai juuri Sirkka-Liisan synnyttyä Martta aloitti sotakirjeenvaihdon Antti-nimisen miehen kanssa. Kontio kertoo, että naimattoman naisen raskaus oli tuohon aikaan suuri häpeä, ja Martta piilottelikin raskauttaan ja synnyttämäänsä lasta.
Lapsen olemassaolon paljastuttua Antti oli päättänyt viedä Martan vihille, jolloin tyttö otettiin hänen nimiinsä.
Tyttö kastettiin Ylitorniolla 27. elokuuta 1942, 11 päivää Antin ja Martan avioitumisen jälkeen. Kontion mukaan juuri tämä aiheutti omat vaikeutensa tutkimuksiin.
Matti eli sotavuosien jälkeen poikamieselämää ja menehtyi jo joitakin aikoja sitten. Kontion mukaan siitä ei ole kuitenkaan tietoa, tapasivatko Matti ja Martta vielä teiden erottua. Sekin on jäänyt hämärän peittoon, tiesikö Matti ainoan lapsensa olemassaolosta.
– Nyt pääsemme käymään äidin kanssa ainakin hänen haudallaan, Kontio summaa.