Talouskurimus kouraisee syvältä Ruotsin autoteollisuutta. Tuhannet suomalaiset ovat tehneet Trollhättanissa Saabeja, joiden valmistus on suuressa vaarassa. Lähiviikot ratkaisevat paljon.
Sinä päivänä aurinko ei tule näkyviin. Yöllä kaiken valkoiseksi maalannut lumi sulaa; lumisade vaihtuu ensin rännäksi ja lopulta vedeksi. Ennen iltapimeää maa on taas musta. Eletään jo tammikuun loppupuolta, mutta ulkona on keskellä päivää yhtä hämärää kuin koti-Suomessa joulun alla.
Trollhättan, Länsi-Götanmaalla Ruotsissa, on tullut tutuksi tuhansille suomalaisille. Juuri tänne - Saabille - tultiin työn perässä 1960- ja 1970 -luvuilla pohjoisen Suomen kuolemaa tekevistä peräkylistä. Ja vaikka ennen juhannusta otettiin jo lopputilit ja palattiin kesänviettoon kotikonnuille, pestasivat mestarit ahkeriksi osoittautuneet suomalaiset työläiset takaisin entisiin töihinsä taas syksyn tultua. Muuttolinnut olivat palanneet.
Päivän uutiset ovat yhtä ankeita kuin sää. Paikallinen Volvon lentokonemoottoritehdas ilmoittaa irtisanovansa 250 ihmistä ja panevansa pois eläke- ja muin järjestelyin satakunta muuta työntekijää. Eikä parempaa ole luvassa huomennakaan: uusia irtisanomisia ja konkursseja. Eletään lamavuotta 2009. Se näkyy ja tuntuu etenkin täällä.
Naapuritontilla - Saabin autotehtaalla - kipristellään kuin tulisilla hiilillä. Jokainen päivä tuo kahvipöytään uuden huhun puitavaksi. Milloin tuotantoa ollaan lisäämässä ja kaikkea Saabin valmistusta keskittämässä tänne, milloin koko tehdasta ollaan sulkemassa. Ja kaikkea siltä väliltä. Autontekijät tietävät, etteivät asiat ole hyvin.
Saabin väki suhtautuu tilanteeseen olosuhteisiin nähden tyynesti. Aihetta rauhallisuuteen antaa se, ettei ketään ole irtisanottu vielä. Ei vaikka alle viiden tuhannen työntekijän joukossa ainakin kolmesataa on liikaa. Kahdesta vuorosta on siirrytty yhteen vuoroon eikä kaikkia tarvita. Vain se, että Saabin amerikkalainen omistaja General Motors (GM) ja Euroopan metallityöväen kattojärjestö ovat sopineet, ettei ketään irtisanota vuoteen 2012 mennessä, on taannut palkanjuoksun.
Toisaalla, sata kilometriä etelämpänä Göteborgissa sää on vieläkin tuhruisempi. Saabin markkinointiosastolta tavoitettu toimitusjohtaja Jan-Åke Jonsson myöntää, että tilanne on kinkkinen. Mihin ollaan menossa, sitä hän ei osaa sanoa. Näkymä on yhtä samea kuin sumun peitossa kumpuileva jokilaaksomaisema.
Mutta siitä toimitusjohtaja ei suostu edes keskustelemaan, että Saabin teko lopetettaisiin vallan.
"Se ei ole sellainen vaihtoehto, jonka parissa me tekisimme työtä", hän sanoo napakasti.
Eri asia on, voidaanko se estää.
Saab on osa jättiläismäistä GM:ää, joka rämpii syvällä talouskriisin pohjamudassa. GM:n uskotaan pelastuvan vain ja ainoastaan Yhdysvaltain hallituksen taloudellisen tuen turvin. Pelastuuko Saab samalla, on jo toinen kysymys. GM on yrittänyt etsiä ostajaa niin Saabille kuin muutamalle muulle automerkilleen, mutta toistaiseksi tuloksetta.
Saab ei ole ensimmäistä kertaa kriisissä. Se, että se on GM:n omistuksessa, kertoo parin vuosikymmenen takaisista vaikeuksista. Tuolloin tästä ruotsalaisen teollisuuden mahtisuvun Wallenbergien omistukseen kuuluneesta yhtiöstä myytiin puolet GM:lle, ja kokonaan se siirtyi amerikkalaisille vuonna 2000. Paria vuotta 1990-luvulla lukuunottamatta GM ei ole päässyt kirjaamaan voittoja Saabista. Ei ihme, että se haluaa luopua siitä.
Ruotsissa, niin kuin myös Suomessa, tunnetaan erityistä rakkautta Saabia kohtaan. Ruotsalaisille se on muistutus maan teollisuuden kulta-ajoista. Saabhan aloitti ennen toista maailmansotaa lentokoneilla. Ja kun lentokoneita osattiin tehdä, oli luontevaa siirtää korkea tekninen osaaminen autonvalmistukseen.
Suomalaisille Saab on monella tapaa rakas lapsi: tuhannet suomalaiset ovat olleet työssä Trollhättanin tehtaalla, valmistaneet Saabin osia alihankintayrityksissä niin Ruotsissa kuin Suomessa, ja tehtiinhän Saabia yli 700 000 kappaletta myös Suomessa - Valmetin Uudenkaupungin autotehtaalla.
Ruotsin talouden taantumasta alettiin puhua jo ennen kuin Suomessa uskallettiin sanoa ääneen, että täälläkin talouden mittarit ovat heilahtamassa pakkasen puolelle. Suuren maailman vanavedessä pankit alkoivat yskähdellä ensin. Ruotsalaispankit ovat rahoittaneet Baltian maiden talouskasvua. Kun talous romahti siellä, vaikeudet heijastuivat Ruotsiin heti.
Seuraavaksi hyytyi asuntokauppa ja pysähtyi rakennustoiminta. Sitten tulikin jo autoteollisuuden vuoro voida pahoin. Saabilla viime vuoden alku meni jotakuinkin siedettävästi, vaikkakin laskevin myyntiluvuin. Syyskuussa kauppa pysähtyi kuin seinään. Vuoden myynti jäi 93 400 kappaleeseen. Rimanalitus on täydellinen, sillä Jan-Åke Jonssonin mukaan kannattavan myynnin raja pyörii 150 000 auton tuntumassa.
Kolme neljä vuotta sitten Saab käynnisti viisivuotissuunnitelman jo vanhentumassa olevan mallistonsa uudistamiseksi. Nyt mennään suunnitelmavuodessa kolme. Tänä vuonna on tarkoitus tuoda markkinoille uusi malli, samoin seuraavina vuosina. GM:n ongelmat vaikuttavat, mutta uusien mallien suunnittelua ei ole pantu jäihin.
Ruotsin hallitus on luvannut tukea lainoin ja takuin autoteollisuuttaan 28 miljardilla kruunulla (noin 260 miljoonalla eurolla). Ehtona on, että avustukset käytetään Ruotsissa olevan tuotannon hyväksi.
"Saab on lujasti integroitu (sulautettu) GM:ään. Saab ei ole mikään oma organisaatio, jollainen se oli aikaisemmin", Jan-Åke Jonsson kertoo johdattaessaan tukiongelman ytimeen.
Ruotsissa puhutaankin leikillisesti Saabista Soopelina - Saabin ja GM:ään niin ikään kuuluvan Opelin ruotsalaisena versiona. Sulautuminen kun on merkinnyt sitä, että yhtymän eri autojen osat ovat yhä useammin saman pajan samoja tuotteita jostain päin maailmaa.
"On mahdollista, että ne (Saab ja Volvo, jonka omistaa niin ikään suurissa talousvaikeuksissa oleva amerikkalainen Ford) menevät nurin. Sitä ei voi sulkea pois laskuista. Vaikka se alkuvaiheessa tuntuu katastrofilta, pitkän ajan vaikutus on vähäisempi kuin kuullaan", arvioi tutkimusjohtaja Juhana Vartiainen ruotsalaisesta Suhdanneinstituutista.
Kyse ei ole pikkumenetyksestä, sillä autoteollisuus alihankkijoineen työllistää Ruotsissa noin 140 000 ihmistä. Mahdollisen katastrofin vaikutuksia lieventää kuitenkin se, että Ruotsin talouden perusta on Vartiaisen mukaan terveellä pohjalla.
Vartiainen pitää mahdollisena, että joku aasialainen sijoitusryhmä ostaisi Volvon. Todennäköisesti se odottaa, että tilanne menee niin huonoksi, että Ruotsin hallitus antaa mahdollisimman tuhdin tukipaketin sen pelastamiseksi. Saabin tilannetta Vartiainen pitää hankalampana. Sillä menee selvästi huonommin ja sitä on vaikeampi irrottaa emoyhtiöstään.
Kylmä tuuli puskee läheisen Götajoen suunnalta Saabin tehtaan pihamaalle. Metallityöntekijöiden työhuonekunnan neuvottelija Piia Kähkönen katsoo totisena hyytävässä säässä jököttäviä autoja ja ihmettelee, mitä vaikeuksia myyjillä on, kun autot eivät käy kaupaksi.
Piia Kähkönen pyytää ensin anteeksi, ettei tunne kaikkia suomen sanoja. Hän kun on toisen polven siirtolainen; tilanteen mukaan joskus enemmän suomalainen ja joskus ruotsalainen. Suomalaisuutta hän löytää itsestään siinä, että minkä hän sanoo, tarkoittaa sitä, mitä hän sanoo. Ja ruotsalaista siinä, ettei hän pienistä hikeenny. Hänen vanhempiensa juuret löytyvät Rovaniemeltä.
Talouskriisi on jakanut vasta ensi varoituksiaan työntekijöille. Tehtaan siirtyessä yhteen vuoroon joulukuun alussa moni lapsiperhe joutui uuden ongelman eteen. Kun aikaisemmin vanhemmat olivat työskennelleet kahdessa eri vuorossa ja vaihtaneet lapsia tehtaan portilla, jouduttiinkin yllättäen tilanteeseen, että kumpikin on samassa vuorossa, ja lapsille on ollut pakko etsiä hoitopaikka.
Saabin tekijöiden keskipalkka on 22 500 kruunua (noin 2 100 euroa) kuukaudessa. Palkkaan ei sentään ole kajottu vielä. Jopa ne kolmesataa ylimääräistä työntekijää, jotka viettävät osan ajastaan vain kotosalla työtä odottamassa, saavat palkan.
Vaikka Saabin tekijöitä ei ole irtisanottu, lopputilit ovat koskettaneet alihankkijoiden ja konsulttiyritysten palveluksessa olevia. Kun vielä viime kesään saakka oli vallalla ajatus, jonka mukaan töitä ulkoistetaan niin paljon kuin mahdollista, ollaan nyt päinvastaisessa tilanteessa. Töitä pyritään kynsin hampain ottamaan takaisin itselle.
"Kun Volvo alkoi sanoa irti, ihmiset pelästyivät, mitä meille tapahtuu. Aikaisemmin, jos Saabilla meni huonosti, pääsi sentään Volvolle töihin", Piia Kähkönen kertoo.
54 000 asukkaan Trollhättanin katukuvassa Saab on vahvasti edustettuna. Mallien koko kirjo ehkä avoautoa lukuunottamatta on nopeasti havaittavissa.
Asukkailtaan Trollhättan on kirjava kuin oltaisiin suuremmassakin kaupungissa. Sen näkee, että tänne on tultu eri puolilta maailmaa; ihon ja hiusten väriä, nenän mallia, pään muotoa, pukeutumistyylistä puhumattaan, löytyy joka lähtöön. Keskustan kulmilla, vuokra-asuntokolossin kyljessä komeilee islaminuskoisten moskeija. Joku vuosi sitten se joutui rasistisen polttoterrorin kohteeksi.
Vänernin järvestä Kattegatin salmeen virtaava Götajoki on jauhanut vaurautta kaupunkiin ja sitä ympäröivälle maaseudulle jo sata vuotta. Ensin tuli Vattenfall ja valjasti kaupungin keskustan kohdalla 32 metriä korkean putouksen tuottamaan sähköä. Sen ympärille rakentui Nohabin tehtaat. Niiden kuuluisat veturit muistetaan mainita. Ja dieselmoottorit, joiden valmistus myytiin myöhemmin suomalaiselle Wärtsilälle. Nyt Nohab on vain historiaa.
Onko autoteollisuuskin kohta samanlaista historiaa?
Kaupungin hallinnossa oppositiota, maltillista kokoomusta edustava kunnanneuvos Peter Hemlin panee kädet ristiin polviensa päälle ja silmät kiinni ennen kuin vastaa. Kysymys on esitetty hänelle monta kertaa, ja pienen mietinnän jälkeen vastaus on aina sama:
"Ei Saabia lopeteta. Ruotsi tarvitsee ajoneuvoteollisuutensa ja molemmat ajoneuvomerkkinsä."