Palestiinan vapautusjärjestön johtajan ja sittemmin palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin monet vierailut Suomessa muistetaan. Monilla on mielissä myös, että vielä 1980-luvulla Arafatin mahdollinen vierailu koettiin jollei mahdottomaksi, niin ainakin hyvin vaikeaksi. Lähi-idän tilanne oli herkkä, eikä mitään sen osapuolta eikä suurvaltoja haluttu ärsyttää.
Arafatin vierailua puitiin moneen otteeseen 1980-luvulla. Jo vuonna 1982 eduskunnan ulkoasianvaliokunnassa keskusteltiin, voisiko PLO:n johtaja tehdä Suomeen korkea tason vierailun. Ainakin muodollisesti ongelmaksi kuitenkin koettiin se, että Suomi tunnustaa vain valtioita.
Eduskunnan puhemiestä Johannes Virolaista kaavailtiin kutsun esittäjäksi. Kutsun esittämisestä ei lopulta tullut mitään. Virolainen kuitenkin tapasi PLO:n edustajia parlamenttien välisen liiton kokouksessa Roomassa, ja siitä nousi melkoinen kohu. Tuolloisen ulkoministerin Pär Stenbäckin sanottiin loukkaantuneen, kun ulkopolitiikan hoidossa sivuutettiin ulkoministeri.
Arafatin ensimmäinen vierailu Suomeen toteutui lopulta vuoden 1989 tammikuussa. Tähän vaikutti mm. se, että pääsy YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi oli vahvistanut Suomen kansainvälistä asemaa. Arafatin vierailu oli Suuri Tapaus. Hän tapasi kahden päivän aikana kaikki Suomen poliittiset johtajat. Keskustelukumppanina oli myös tuolloinen arkkipiispa John Vikström.
Tuolloinen pääministeri Harri Holkeri tapasi Arafatin ensimmäistä. Sittemmin tapaamisia on ollut puolenkymmentä. Nämä tapaamiset ovat olleet lähinnä YK:n päämajassa.
Holkeri kertoi STT:lle ilmoittaneensa etukäteen, että hän ei ota vastaa aseistettua vierasta. Niinpä hyväntuulinen Arafat asteli tapaamiseen Kesärantaan ilman tuolloin tutuksi tullut pistoolikoteloa vyöllä. Muistoksi palestiinalaisjohtaja jätti pyhää ehtoollista kuvaavan norsunluisen taideteoksen. Holkerille tällä lahjalla on ollut niin paljon symboliarvoa, että se on käytössä jokaisena pääsiäisenä.
- Hän kulki pitkän tien terroristijohtajasta rauhantekijäksi, hän luonnehti Arafatin merkitystä.
Diktatuuri
demokratiassa
Vierailun isännät olivat vierailun aikana olivat jotenkin varpaillaan tai ainakin pidättyväisen oloisia. Vieras itse sen sijaan oli hyväntuulinen ja leppoisa. Hän esiintyi vakuuttavasti maailmankansalaisena. Turvallisuustoimet olivat mittavat; vastaavia oli nähty viimeksi Etykin huippukokouksessa vuonna 1975. Vierailu onnistui hyvin.
Arafat näytti vierailun aikana myös huumorinlahjojaan. Kun kuvaajat komensivat häntä ja ulkoministeri Kalevi Sorsaa parempaan kuvauskulmaan, Arafat lohkaisi, että kuvaajat ovat ainoa diktatuuri demokratiassa.
Vielä seuraavatkin vierailut olivat suuria uutistapahtumia. Vuosien kuluessa Arafat nähtiin Suomessa useaan kertaan. Jotkut vierailut kestivät vain muutaman tunnin, eikä niihin liittynyt enää mitään erityistä dramatiikkaa. Arafat kävi Suomessa mm. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella heinäkuussa 1999. Viimeinen vierailu oli seuraavan vuoden elokuussa.
Näillä vierailulla Arafat informoi Suomen korkeinta johtoa Lähi-idän rauhansuunnitelmien kulloisestakin tilanteesta. Toiseksi viimeisellä matkallaan Arafat pyysi presidentti Martti Ahtisaarta välittäjäksi rauhanneuvotteluihin.
