Viime talven kokeilu puulastujen käytöstä liukkauden torjunnassa kevyen liikenteen väylillä oli sen verran onnistunut, että menetelmää on jatkettu tänä syksynä. Lastuja on tänä syksynä levitetty samalle alueelle Nuottasaarentien ja Limingantien alueen kevyen liikenteen väylille Äimärautiolla.
Osasyy jatkokäyttöön oli myös, että ulkomailta hankittua puulastuhiekoitusmateriaalia jäi viime talvelta käyttämättä seitsemän kahden kuution säkkiä. Määrällä pystyttiin levittämään lastuja 10–15 kilometrin matkalle.
Poppelista tehdyssä lastumateriaalissa on liukkauden estoon sekä hyviä että huonoja puolia, mutta enemmän positiivisia, kertoo projektipäällikkö Jarkko Pirinen Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksesta. Hän sanoo, että lastu olisi parempi materiaali kuin nyt paljon käytettävät sepeli tai hiekka. Jäisellä pinnalla lastut saavat pidon hyväksi.
Suojasäiden jälkeen lastut jäävät pinnalle veden jäätyessä, ja pinta on edelleen pitävä. Vesikeleillä lastut odottavat seuraavaa jäätymistä, eikä tie muutu liukkaaksi.
Huono ominaisuus puolestaan on, että lastut saattavat liikkua veden vaikutuksesta. Esimerkiksi autojen aiheuttamat loiskeet ovat saattaneet huuhtoa lastuja ojaan pyöräteiltä.
Lastujen huono puoli on lisäksi se, että käyttöön otettaessa lastumateriaali pitäisi ostaa Sveitsistä, koska menetelmällä on sveitsiläinen patentti. Se tulee niin kalliiksi, että liukkauden torjuntaa ei voida ottaa Suomessa käyttöön.
