Jos Wilbur Smith ja Pentti Polvinen olisivat saaneet päättää, Hupisaarten päältä vyöryisi moottorikatu lääninhallituksen räystäitä hipoen. Kaksikko teki Ouluun liikennesuunnitelman 40 vuotta sitten.
Moottorikatu olisi tehty nykyisin kovin hiljaisesta Heikinkadusta, jota olisi jatkettu, levennetty ja nostettu ja jonne olisi noussut ramppi Merikosken silloilta.
Heikinkatu yhtyisi Kajaanintiehen kuten nytkin, mutta sukeltaisi radan lisäksi nelikaistaisen Rautatienkadun alta.
Massiivisen Rautatienkadun tieltä purettaisiin vanha asema. Tilaa ei jäisi minkäänlaisille matkakeskuksille.
Rautatienkatu yhtyisi vanhaan Kiertotiehen eli nykyiseen Bertel Jungin tiehen ja Tulliväylään. Se olisi kaupungin tärkein väylä Kainuuntien suunnasta pohjoiseen.
Keskustan läpi johtaisi monia muitakin leveitä moottorikatuja, joille jalankulkijoilla ei olisi paljon asiaa. Merikosken silloilla huristelisi autoja reippaasti nykyistä enemmän.
Kainuuntie olisi käännetty kiertämään kaupungin eteläpuolelle.
Höyhtyän Joutsentien liikenneympyrästä olisi suora yhteys radan yli Puistokadun päähän.
Suunnitelmat täynnä punaisia vauhtikiemuroita
Smith & Polvinen oli suunnittelijakaksikko, joka vuonna 1969 laati Ouluun kaupungin ensimmäisen liikennejärjestelmäsuunnitelman. Tähtäin oli vuodessa 2000. Jos se olisi toteutunut, Oulu olisi yllä kuvatun kaltainen.
Suunnitelmassa on 129 sivua. Niistä parikymmentä on täynnä punaisia vauhtikiemuroita, joilla tärkeät risteykset on ratkaistu.
Pahin niistä lienee Tulliväylän miljoonamontussa. Siihen ramppihäkkyrään olisi varmasti eksynyt, naurahtaa liikenneinsinööri Jorma Heikkinen.
Mallia oli otettu Amerikasta. Raha ja myöhemmin myös ajattelutavan muutos kuitenkin esti suunnitelmaa toteutumasta.
”Toisaalta yllättävän paljon tässä on nähty asioita oikeaan suuntaan. Toteutus vain on ollut paljon maltillisempi, sellainen köyhän miehen versio", Heikkinen sanoo.
