Hollannissa edistetään kaupunkien keskustoissa kestäviä liikkumismuotoja autoilun sijaan. Oulun kaupungin liikenneinsinööri Harri Vaarala polki maaliskuussa Utrechtin ympäristössä liki 800 kilometriä niin maantiepyörällä kuin mummopyörälläkin tutkimassa kaupunkien viihtyisyyttä edistäviä liikenneratkaisuja.
– Meidän pitäisi päästä eroon siitä, että liikennettä suunnitellaan ensisijaisesti autoille ja toiseksi siitä ajatustavasta, että liikennesuunnittelulla ei saisi suosia tiettyä kulkumuotoa. Pitäisi sanoa ihan suoraan, että autoilu ei ole perusoikeus, Vaarala toteaa.
Hollannissa pyörällä ajavat kaikki iästä ja asemasta riippumatta.
Pienessä maassa, jossa elää 17 miljoonaa ihmistä, on tiheässa sekä kaupunkeja että moottoriteitä. Silti vain tiettyyn pisteeseen asti pääsee autolla helposti.
– Kun tullaan tietyn kehän yli, autoliikenteen sujuvuus lakkaa.
Liikennevalot priorisoivat pyöräilijöitä. Risteyksissä on lähestymisantureita, jotka pidentävät vihreää valoa tarpeen mukaan, ja jopa sadetutkia, jotka varmistavat etusijan polkijoille.
– Liikennesuunnittelussa joudutaan allokoimaan (jakamaan) vihreää aikaa eri kulkumuodoille. Vähänkään lähempänä keskustaa vihreää aikaa annetaan enempi pyöräilijöille kuin autoilijoille.
Autolla voi toki ajella ydinkeskustassakin, mutta liikennevirtaa hidastetaan vaikkapa katua kaventamalla. Välillä autot ohjataan tarkoituksella kiertoreitille.
Missä Oulussa sitten voisi mennä autoilun raja?
Vaaralan mielestä rauhoittaa voisi ruutukaava-alueen: raja voisi kulkea pohjoisen alikulun kohdalla ja kiertää Pokkitörmälle sekä Heinäpäähän.
