Kaleva ja Yle Oulu järjestävät lauantaina 12. elokuuta paneelikeskustelun keskellä Oulun Rotuaaria. Puheenaihe on Suomen itsenäisyyden juhlavuoden hengessä maamme menneisyys ja tulevaisuus: mistä tulemme, ja mihin oikein olemme menossa?
Keskusteluun osallistuvat historioitsija Marianne Junila, lääkäri ja kirjailija Juhani Seppänen sekä kirjailija Roman Schatz.
Kello 12 alkavan tilaisuuden juontavat Hanna Seikola Ylestä ja Petri Laukka Kalevasta.
Yksi keskustelijoista, Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian dosentti Marianne Junila, on huolissaan historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta kouluissa sekä niiden yleisestä tuntemuksesta.
– Näiden asioiden tunteminen on tavallaan yhteiskunnallisen elämisen käsikirja, josta saa selville, kuinka asiat täällä toimivat ja miksi ne toimivat niin kuin ne toimivat, sekä onko ennen kokeiltu jotain muita tapoja ja miksi ne ehkä epäonnistuivat, Junila luettelee.
Hän vertaa historian ja yhteiskuntaopin opetuksen vähentämistä siihen, että ihminen istutettaisiin ensimmäisen kerran auton ratin taakse ja käskettäisiin lähteä liikenteeseen.
– Todettaisiin vain, että kyllä sinulle ennen pitkää valkenee, miten homma toimii. Nämä asiat on yksinkertaisesti opetettava kouluissa, eikä jättää tiedon hankkimista ihmisten omalle kontolle, Junila sanoo.
Junila: En pidä Oulua henkisesti luovana
Suomen tulevaisuus on Junilan mukaan ehdottoman sidottu muun maailman tulevaisuuteen. Ohjakset eivät välttämättä ole kokonaan omissa käsissämme.
– Jäin miettimään keskustelun otsikkoa. Onko globalisaation takia järkevää miettiä Suomea kansallisena yksikkönä ylipäätään? Junila kysyy.
– Suomen meneminen johonkin on tässä yhteydessä ehkä liian voimakas ilmaisu. Ennemmin voisi kysyä, mihin Suomi päätyy tai joutuu.
Junila myös epäilee Oulun roolia tulevaisuuden suunnannäyttäjänä. Vaikka kaupunki on suuri asumuskeskittymä Pohjolassa, ei pelkkä kaupungin koko hänen mukaansa ole enää kaikki kaikessa.
– Kyllähän Oululla väitetään joku rooli olevan, mutta en tiedä, onko tai mikä se olisi, Junila miettii.
– Oulu on ollut innovatiivinen kaupunki ja täällä keksitään edelleen kaikenlaisia härpäkkeitä. En itse kuitenkaan pidä kaupunkia henkisesti luovana. Nykyään voidaan olla kaikkialle yhteydessä mistä tahansa, joten emme ehkä ole niin välttämätön eteinen Pohjois-Suomeen kuin ajatellaan, Junila määrittää.
