Oulu

Mainos

Mihin Suomi menee -panelisti: "Oululla väitetään joku rooli olevan, mutta en tiedä, onko"

Historian dosentti Marianne Junila on huolissaan historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta kouluissa. KUVA: Jarmo Kontiainen
Oulu 5.8.2017 8:25 | Päivitetty 5.8.2017 8:28
Eetu Halonen

Kaleva ja Yle Oulu järjestävät lauantaina 12. elokuuta paneelikeskustelun keskellä Oulun Rotuaaria. Puheenaihe on Suomen itsenäisyyden juhlavuoden hengessä maamme menneisyys ja tulevaisuus: mistä tulemme, ja mihin oikein olemme menossa?

Keskusteluun osallistuvat historioitsija Marianne Junila, lääkäri ja kirjailija Juhani Seppänen sekä kirjailija Roman Schatz.

Kello 12 alkavan tilaisuuden juontavat Hanna Seikola Ylestä ja Petri Laukka Kalevasta.

Yksi keskustelijoista, Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian dosentti Marianne Junila, on huolissaan historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta kouluissa sekä niiden yleisestä tuntemuksesta.

– Näiden asioiden tunteminen on tavallaan yhteiskunnallisen elämisen käsikirja, josta saa selville, kuinka asiat täällä toimivat ja miksi ne toimivat niin kuin ne toimivat, sekä onko ennen kokeiltu jotain muita tapoja ja miksi ne ehkä epäonnistuivat, Junila luettelee.

Hän vertaa historian ja yhteiskuntaopin opetuksen vähentämistä siihen, että ihminen istutettaisiin ensimmäisen kerran auton ratin taakse ja käskettäisiin lähteä liikenteeseen.

– Todettaisiin vain, että kyllä sinulle ennen pitkää valkenee, miten homma toimii. Nämä asiat on yksinkertaisesti opetettava kouluissa, eikä jättää tiedon hankkimista ihmisten omalle kontolle, Junila sanoo.

Junila: En pidä Oulua henkisesti luovana

Suomen tulevaisuus on Junilan mukaan ehdottoman sidottu muun maailman tulevaisuuteen. Ohjakset eivät välttämättä ole kokonaan omissa käsissämme.

– Jäin miettimään keskustelun otsikkoa. Onko globalisaation takia järkevää miettiä Suomea kansallisena yksikkönä ylipäätään? Junila kysyy.

– Suomen meneminen johonkin on tässä yhteydessä ehkä liian voimakas ilmaisu. Ennemmin voisi kysyä, mihin Suomi päätyy tai joutuu.

Junila myös epäilee Oulun roolia tulevaisuuden suunnannäyttäjänä. Vaikka kaupunki on suuri asumuskeskittymä Pohjolassa, ei pelkkä kaupungin koko hänen mukaansa ole enää kaikki kaikessa.

– Kyllähän Oululla väitetään joku rooli olevan, mutta en tiedä, onko tai mikä se olisi, Junila miettii.

– Oulu on ollut innovatiivinen kaupunki ja täällä keksitään edelleen kaikenlaisia härpäkkeitä. En itse kuitenkaan pidä kaupunkia henkisesti luovana. Nykyään voidaan olla kaikkialle yhteydessä mistä tahansa, joten emme ehkä ole niin välttämätön eteinen Pohjois-Suomeen kuin ajatellaan, Junila määrittää.

MAINOS
Mainos

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (30)

Oulussa on silti maailman parhaat kommentaatorit.
Ammennetaan siittä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Oulun painolastina on edelleenkin teknologiauskovaisuus. Vaikka it-aalto tuli ja meni, on kaupungin päättäjissä ja elinkeinoelämässä edelleenkin niitä, jotka vannovat vain ict:n nimeen. Junila on täysin oikeassa siinä, että meillä perustetaan odotukset sen pohjalle, mitä Oulu on ollut tai kuinka suuri Oulu on. Sisältö on sitten sitä sun tätä. Vaikka potentiaalia olisi vaikka mihin. Meillä on monitieteellinen yliopisto, jollainen on vain muutamassa muussa Suomen kaupungissa, sekä paljon muuta hyvin monialaista osaamista muillakin kuin teknisillä aloilla. Elinkeinoasioista päättävissä pitäisi olla monialainen edustus sen sijaan, että samat tippainssit siellä haikailevat tulevan nokian perään. Myös kulttuuriasioissa soisi jonkinlaista ikkunoiden availua maailmaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tämä on todellakin yksi tekijä. Muutenkin on aika kurppainen meininki. Ystäväpiiriin kuuluu porukkaa, joka järjestää yhtä sun toista toimintaa Oulussa. Kun nyt mietin asiaa laajemmin, aika pientä puuhastelua kaikki hommat on. Valitettavasti.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Neuvostoliitossa juuriin nimittäin lähetettiin luovat yksilöt hajautetusti pohjoisille alueille usein jopa ennen kuin he ehtivät visioida paljon mitään.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

päinvastoin, neuvostoliitossa luovat ja lahjakkaat koulutettiin lisää. täällä taas iskee kateus ja kiusa jos vähänkin osaa jotakin toisia paremmin.
Tästähän se oli kyse..historian tuntemus on joillakin nollatasoa ja keksitään nokkelasti neuvostoliitosta muka viisasta asiaa tietämättä historiasta yhtikäs mitään.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sehän on ihan Oulusta itsestä kiinni, miten pärjää. Ei dosentista. Dosenttia ei pidä uskoa, ettei täällä pohjoisessa pärjäisi, määrätitetoisuutta se vaatii ja erilaisuutta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kun Oululainen poliitikko sanoo -Oulusta oon ja kehtaan sanua- tulen vihaiseksi alkaa oikein oksetta nuo puheet.
70 - ja jopa vielä 80- luvulla kierrellessä tuli kehutta -että oon Oulusta-. Silloin sai röyhistellä rintojaa Oulu sanalla.
Maailma on kehittynyt ja Suomi myös mutta Oulu on pysynyt noiden mainitsemieni vuosilukujen tasolla.
Miksi. Niin miksi. Kun Ouluhallia tehtiin joku poliitikko pääsi määräilemään ja eihän siitä tullut edes yleisurheilulle kunnon paikkaa.
Sitten kunnostettiin Raatin stadion ja ainoa asia joka määräsi oli sen Arkkitehtuuri. Oulussa ei ole ollut henkilöä-/öitä tai urheiluseuraa jolla olisi sananvaltaa tai taitoa tuoda esille se mitä olisi tarvittu että olisi saatu stadion jossa olisi voinut urheilla ympäri vuoden, ei.
Muutama kymmenen miljoonaa ja sillä se olisi saatu mutta ei. Se olisi mm. tuonut Ouluun tapahtumia ja sitäkautta tietoisuutta , että muistako ko oltii silloin Oulussa. Mutta ei , ei ja ei.
Nyt sitten puuhastellaa torin ympäristössä ja luullaan että maailmalla ollaan kiinnostuneita gasthaus tyyppisestä majoittumisesta jota on jo joka paikassa. Entäpä tämä katujen kiveys.
Joku näyttää saavan tyydytyksen , Oulun päättäjistä, kun saa päättää että joku katuosuus päällystetäänkin "nupu-tai mukulakivillä".
Se on hienoa.
Porvoossa sen keskiaikaisessa asemakaavassa , Vanhassa Porvoossa , on oikeat mukulakivet , helvetilliset. Muuttakoon nämä Oulun päättäjät sinne jos kerran mukulakivi kiinnostaa. Mukulakivet ovat 1700 ja 1800 lukua ei nykyAaikaa.
Tätä on nykyinen Oulu.
Nimellä Arina on kyllä yksi iso miinus Oulun kehityksessä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Dosentin ajatukset ovat olleet aiemminkin pessimismiin taipuvaisia. Aiemmin niiden kuulijoina ja aiheina ovat olleet mm. ala-asteikäiset oppilaat koululiikunnassa. Dosentti toimi itse vuosia liikunnanopettajana.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kaupunki-instituution tehtävä olisi ohjata kaupungin fyysistä rakentumista sellaiseksi, että se mahdollistaisi luovuutta edistävän ihmisten kohtaamisen nykyistä paremmin. Ihmiset ovat niitä toimijoita, jotka määrittävät luovuuden tason. Nykyinen hajanainen kaupunkirakenne tulee olemaan Oulun tuho - onneksi vielä voidaan vaikuttaa mihin suuntaan lähdetään kulkemaan pidemmällä aikavälillä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kyllä Oulussa luovuutta on. Täällä on vaan pakko olla luova käytännön tasolla. Täältä puuttuu julkisen puolen rahoittamat suojatyöpaikat yhteiskuntatieteilijöille, humanisteille ja taiteilijoille. Näitä paikkoja jaettaessa Oulu on jäänyt mopen osaan Helsingin, Tampereen ja Turun viedessä rusinat pullassa.

Muistan kun 90-luvun baarikeskusteluissa Euroopan yhdistyessä puhuttiin paljon suomalaisuudesta ja siitä mitä se on. Samuli Edelman lauloi radiossa: "Oon mä juonu viini Wienissä. Monta pitkää kylmää Lyypekissä..." Ei tullut meistä niin eurooppalaisia kuin silloin kuviteltiin, vaikka yhteiskunta onkin muuttunut niistä päivistä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä, että otit esille "eurooppalaisuuden". Edelleen kannattaa pähkäillä, mistä me oikeastaan puhumme puhuessamme Euroopasta. Aika itsestään selvää on, että Eurooppa merkitsee Hammersfestissä, Kemissä, Berliinissä, Pamplonassa, Belgradissa ja muualla lukemattomissa paikoissa Huippuvuorten Kanarian saarten välissä jopa täysin erilaisia asioita. Yksi tähän suomalaiseen Eurooppa-kontekstiin kuuluva kestoaihe, suoranainen kansallista itsetuntoa vaivaamaan predestinoitu ruoska, on suomalainen juomatapa, joka kuulemma edelleenkin eroaa ns. eurooppalaisesta juomatavasta. Minulle on valjennut, että mitään eurooppalaista juomatapaa ei ole, on vain ei-humalahakuinen, "sivistynyt" juomatapa, jota kutsutaan eurooppalaiseksi. Terveyspoliittisesti eurooppalainen juomatapa voi kuitenkin olla aikamoinen riski, jos ja kun juomatavan omistaja naukkailee päivittäin 3 - 4 annosta ja pääsee näin viikossa hyvinkin 20 annokseen. Ja miten humalahakuinen ns. suomalainen juomatapa on? Toisilla on, toisilla ei. Siis mitä luultavimmin suomalaisenkin, kuten myös skottilaisen tai espanjalaisen juomatavan ääripäät ovat absolutismi ja rapajuoppous. Suurin osa väestöstä on hajaantunut sinne välillä, ja jotkut juovat vain jouluna.

Mikä sitten yhdistää Eurooppaa? Olen samaa mieltä kuin aikanaan hyvin radikaali sosiologi Jurgen Habermas, että Eurooppaa yhdistää kristinusko ja sen vaikutus monelaisiin yhteiskunnallisiin perinteisiin, jotka näkyvät mm. hallinnossa, oikeudessa, koulutuksessa ja ennen kaikkea eettisessä asennoitumisessa. Ehkä kannattaa lueskella myös historiaa - ainakin siihen saakka, kun hyödyttömyys pystytään osoittamaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Oulun henkinen ilmapiiri on samanlainen kuin kaupungin fyysinen ilme: kaikki ovat kaukana toisistaan.

Oulu on asukasluvultaan suomalaisittain kohtuullisen iso kaupunki. Joku on sanonut kaupungin olevan rakenteeltaan kuin halikolla ammuttu eli siellä täällä. Tämä heijastuu myös ilmapiiriin: jokainen fyysinen soppi käpertyy itseensä, jolloin vallitsee sisäänpäin lämpiävä kylähenki, jossa kytätään jokaista kyläraitilla kulkevaa. Tuo jos mikään tappaa luovuuden.

Oulun keskustakin on soppi, joka käpertyy itseensä, vaikka sen luulisi edustavan dynaamista ja suureellista "Capital of Norhern Scandinavia" -tyylistä luovaa kulttuurivirtausta. Vuosikymmenia Oulussa asuneena sen huomaa erityisesti keskustelun aiheissa: Rotuaari, Valkea, Tori, Kallioparkki ja vallitsevat jappasuhankkeet.

Aikoinaan luovaa hulluutta edustivat ilmakitara ja Huutajat, mutta noistakin on tullut kaupungin tukemia instituutioita, jotka eivät ole pitkään aikaan jaksaneet kiinnostaa yllätyksettömyydellään. Uutena tulokkaana on ollut yritysten jääavantopitsaus, mutta sen kohderyhmänä on jokin muu kuin suuri yleisö, joten eipä se kiinnosta, vaikka Kalevakin siitä toitottaa.

Toki kaupungissa on kaupallisia toimijoita, jotka järjestävät sitä ja tätä, mutta se sisäänpäin lämpiävyys... Eräänkin kerran menin erään baarin avoimiin jameihin kuuntelemaan livemusiikkia, mutta ilmapiirinä oli selkeän umpimielinen "mitähän tuokin tekee täällä" -ilmapiiri. Sisäpiiripuuhastelua, ei kiitos, totesin.

Yliopistokampus Linnanmaalla on myös kaupungin erillinen saareke, jossa aidosti tapahtuu monenlaista, mutta sitä ei täysimittaisesti ole osattu integroida kaupungin kulttuurielämään. Tämä on harmi, joskin joitakin positiivia pilkahduksia on ollut silloin tällöin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Oulun rooli näkyy olevan korkeiden asuintornien rakentaminen kaiken muun kustannuksella, mitäpä hyvistä palveluista, kulttuurista ja kaupungin elinvoimaisuudesta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Oulun roolia Suomessa ollaan Helsingin suunnasta oltu viemässä alas pitkään ja määrätietoisesti toimimalla. Esimerkiksi Oulusta on viety aluehallintoa koko ajan pikku kaupunkeihin ja valtion hajasijoitus on kiertänyt Oulun täydellisesti, kuinka tuhannet työpaikat voivat kiertää yhden merkittävän kaupungin täydellisesti. Oulusta on viety pois puolustusvoimat ja kaksi suurta varuskuntaa. Suomen ainoa Helsingin ulkopuolinen valtion pääkonttori vietiin pois. Tässä muutama esimerkki siitä mitä viime vuosikymmeninä on myyrän työnä tehneet Etelän politikkojen taholta. Yliopisto on ollut Oulun osalta kärsijänä. Rakentaminen palasi Oulun yliopistoon, mutta tyypilliseen tapaan ei tullut mitään rahaa senttiäkään. Turun yliopisto sai tänä vuonna lisää rahaa 40 miljoonaa euroa ja myös Tampere lisää, mutta Helsinki sai eniten. Oulun yliopisto saa tänäkin vuonna pärjätä ilman lisärahaa säästöt jatkuu. Oleppa siinä innovatiivinen ja luova niukkuudessa ja sortamisessa, kun muut alueet saa velkarahalla avokätisesti? Raha ja lisää resursseja Ouluun, niin Suomi taas nousee!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kunhan vain keksittäisiin mittarit tuloksien mittaamiseen - miten mitata perustutkimusta, jossa tulos saattaa konkretisoitua 30 v.päästä tai kun perustutkimuksen tulos on (vain) uutta historiatietoa? Tai miten mitata opettajakoulutusta? Mittarien tulee olla yhteismitallisia kaikkien kesken, muutenhan se ei ole mittaamista. Arvioiminen on toinen asia, se ei ole mittaamista, ja arvioiminen ei ole yhteismitallista minkään suhteen!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (30)
Mainos
Mainos
Mainos

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Tuulivaroitus maa-alueille: Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa sekä Etelä-Lapissa länsituuli on voimakasta, tuulen nopeus puuskissa 15 m/s.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Ossin tarina

127 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Oulun autio keskusta

On järkyttävää, kuinka joku ARINA on saanut päättää koko Oulun kaupungin keskustan ilmeestä ja samalla kaupungin kauppa... Lue lisää...
Euroopan matkaaja

Jari ja sarjakuvat

Jari

14.10.

Naapurit

17.10.

Fingerpori

17.10.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image