Oulun museo- ja tiedekeskus Luupin tilakysymykset puhuttavat, askarruttavat ja kuohuttavat kaupunkilaisia. Minkälainen pitäisi suunnitelmissa olevan museokokonaisuuden olla, jotta se olisi toimiva ja houkuttelisi lisää yleisöä?
Kaleva kyseli museoalan ammattilaisilta heidän näkemyksiään Oulun tilanteesta ja Suomen museokentästä yleensä.
Koska Oulu on useamman vuoden viestinyt olevansa Pohjois-Skandinavian pääkaupunki, pitää tulevan museokokonaisuuden kertoa koko pohjoisen tarinan ja olla koko alueen tärkein, vetovoimaisin ja kiinnostavin museo, toteaa Suomi 100 -juhlavuoden pääsihteerinä toiminut, oululaislähtöinen Pekka Timonen.
Hänen mielestään museot perustuvat nykyään kokemuksellisuuteen ja elämyksellisyyteen, ei niinkään vitriineissä olevaan esineistöön.
- Ylipäätänsä museon pitää olla paikka, jossa on harvinaisen kiehtovaa viettää aikaa. Sen pitää olla myös monenlaisen tapahtumisen keskus ympäri vuoden. Ja tietysti pitää olla älyttömän kiva ravintola, mahtava kahvila ja loistava museomyymälä.
Timonen asettaisi tavoitteeksi yli satatuhatta kävijää vuodessa, joista kymmenen prosenttia olisi ulkomaalaisia. Se ei hänen mukaansa Oulun kokoisessa kaupungissa ole mitenkään epärealistista.
- Suomen kaikista museokäynneistä vuonna 2015 Pohjois-Pohjanmaan museoiden osuus on 1,7 prosenttia. Se on hämmentävän vähän. Ohi menevät muun muassa sellaiset vähäväkiset maakunnat kuin Etelä-Karjala, Kanta-Häme ja Kymenlaakso. Esimerkiksi Kymenlaaksossa on museokäyntejä melkein kolme kertaa enemmän kuin Pohjois-Pohjanmaalla. Pirkanmaan osuus on 12,2 prosenttia ja Varsinais-Suomen 10,8 prosenttia. Varmasti olisi tilaa houkuttelevalle museokokonaisuudelle, sen voi helposti sanoa pelkästään noiden tilastojen perusteella.
Tampereen taidemuseon ja Muumimuseon johtaja Taina Myllyharju toimi Oulun taidemuseon johtajana vuosina 2002-2007.
Hän kertoo seuranneensa huolestuneena Oulun museotilannetta: onko kuvataide unohdettu kokonaan?
- Oulusta puuttuu kuvataiteen puolestapuhuja. Taiteilijat eivät uskalla sanoa mitään, kun pelkäävät, että se osuu omaan nilkkaan. Olen ihmetellyt sitä, miksi taidemuseo ei ole ajanut omaa asiaansa.
Myllyharjun mukaan eri tyyppisillä museoilla on paikkansa. Kun esimerkiksi Tampereen Vapriikissa on hyvä näyttely, väkeä riittää myös taidemuseoon ja Sara Hildénin taidemuseoon.
- Museokävijät ovat heavy usereita, jotka bongaavat samalla reissulla useamman kohteen.
Myllyharju myös muistuttaa, että jos museoiden alasajoon ryhdytään Kansainvälisen museoneuvoston eettisten ohjeiden vastaisesti, seuraa ongelmia.
Kun henkilötyövuosia katoaa, lähtevät myös niiden perusteella laskettavat valtionosuudet.
Vuonna 1996 perustettu Tampereen museokeskus Vapriikki on valittu Vuosisadan museoksi. Menestys ei tullut heti eikä ilmaiseksi, kertoo Vapriikin johtaja Toimi Jaatinen.
- Kun hanke käynnistettiin oli syvä lama ja asiaa piti todella sitkeästi lobata. Aivan ratkaisevaa oli henkilöstön ja muutaman kaupungin organisaation avainhenkilön sitoutuminen. Vastustajia löytyi monipuolisesti, myös ns. kulttuuripiireistä, jotka pelkäsivät, että uusi museo vie kaikki resurssit.
Jaatisen mukaan Vapriikin perusidea ja tärkeä syy menestykselle on monipuolisuus. Museokeskuksen siipien suojasta löytyvätkin muun muassa postimuseo, jääkiekkomuseo sekä Rubriikki.
Lähes kaikki, mitä museossa tehdään, tehdään yhteistyössä jonkun muun museon tai yhteistyökumppanin kanssa. Tieteellistä painokkuutta projekteihin haetaan usein British Museumista ja yliopistot, järjestöt ja yritykset ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.
Vapriikissa tärkeimmäksi kohdeyleisöksi on määritelty perheet, ei esimerkiksi matkailijat.
- Hyödyksi on saada mahdollisimman moni uskomaan, että museoita ilman elämä on kurjempaa.
Turussa päätettiin viime vuoden keväällä uuden Turun ja samalla Suomen historiaa esittelevän, vuorovaikutteisen ja kokemuksellisen Historian museon perustamisesta. Tällä hetkellä selvitellään, minne museo tehdään ja sijaitseeko se uudisrakennuksessa vai hyödynnetäänkö jotain Turun vanhoista rakennuksista, kertoo Turun museopalvelujohtaja Olli Immonen.
Hänen mukaansa museoväki ei ole millään tavalla sitoutunut museon sijaintiin. Ainoa toive on, että se on keskustan alueella ja helposti saavutettavissa.
Historian museo on ollut esillä Turussa jo vuosia. Kun hanke ei tuntunut menevän poliittisten päättäjien käsissä eteenpäin, museoväki päätti jalkautua kaupunkilaisten pariin kysymään, millaisen museon he haluaisivat.
- Niin sanotuilla Kontti-kiertueilla kyselimme ihmisiltä ideoita ja toiveita sekä museon sijainnista että sen toiminnan sisällöstä. Kiertueet jatkuvat nyt keväälläkin lähiöissä. Jalkautuminen on hyvä malli, avaa ihmisille museotoimintaa muutenkin ja luo läheisemmän suhteen kaupunkilaisiin. Kannattaa siis mennä ihmisten luokse toreille ja turuille.
Immosen mukaan vaikuttaminen monella saralla on tärkeää, kun rahakin on tiukassa. Päättäjät päättävät ja se, mitä museoväki voi tehdä, on tehdä asian valmistelu mahdollisimman perusteellisesti.
Tavoiteaikataulun Historian museon tilojen ensimmäinen osa valmistuu 2021 ja päänäyttely avataan vuotta myöhemmin. Ensimmäinen suurnäyttely avautuu yleisölle 2025. Valmista on toiveiden mukaan vuonna 2029, kun Turku täyttää 800 vuotta.
