Harva lähettää yksityiskirjeitä. Monelle viestin lähettäminen kortillakin on ylivoimaista. Ystäville ja yhä useammin viranomaisillekin tieto kulkee tekstiviestinä tai sähköpostina. Miten käy postimerkkiharrastuksen?
Oululainen postimerkkiharrastaja, filosofian tohtori Kalle Hellström, 32, lisää postimerkkien käytön vähenemisen syihin kiireisen elämänrytmin.
Hän ei ole hylännyt toista mieliharrastustaan. Muutaman vuoden ajan postimerkeille on jäänyt vähemmän aikaa väitöskirjan ja luontoharrastuksen vuoksi.
Hellström haluaa tehdä puutarhaan keskittyvästä aihekokoelmastaan laadukkaan postimerkkikokoelman. Se on iso työ, joka on jo aloitettu. Aihekokoelma on palkittu 11 vuotta sitten hopeoidulla pronssilla nuorten ylimmässä luokassa. Sen jälkeen se on ollut 3-4 näyttelyssä.
"Aika ei nyt riitä, mutta tätä voi tehdä aina kun ehtii", sanoo mies, joka on suunnitellut tutkimustyöhön lähtemistä Englantiin. Tutkittavana luonnonystävällä ovat niittyjen hoito kuten väitöskirjassakin.
Aihekokoelmaansa Kalle Hellström kuvaa postimerkeillä kuvitetuksi kertomukseksi. "Se esimerkiksi kertoo, miten hoidetaan kasveja ja millainen historia puutarhanhoidolla on."
Kokoelmia on ainakin kolmen tyyppisiä. Aihekokoelmien lisäksi puhutaan maakokoelmista, joissa kerätään kaikki tietyn maan postimerkit tietyltä ajalta.
Postihistoriallisissa kokoelmissa tutkitaan postin kulun kehitysvaiheita, millaisia postitoimipaikkoja on ja miten postia on kuljetettu. Tietoa haetaan leimoista ja kirjeistä. "Vanhat kohteet vaativat jo salapoliisityötä."
Hellströmin mummo antoi 10-vuotiaalle Kallelle syntymäpäivälahjaksi aloittelevan filatelistin pakkauksen: pieni säiliökirja, pienet pinsetit, suurennuslasi ja jonkin verran merkkejä.
Yksin keräily oli vaikeaa, kun ei ollut tietoa, miten merkkejä käsitellään. Apu tuli 14-vuotiaana, kun tuttavarouva neuvoi menemään postimerkkikerhoon. Löytyi kerho, jonka vetäjänä oli Pentti Kallio. Nuoria oli mukana 40-50.
"Siinä sai paljon lisätietoa harrastuksesta. Idea oli, että joka kerta piti oppia jotain uutta. Oli kilpailuja ja arvontaa. Merkkejä sai ostaa edullisesti kerhon varastosta." Kokoelman rakentamiseen Kalle Hellström sai apua Nivalasta Ouluun muuttaneelta arkkitehtiopiskelijalta, jolla on hieno kokoelma eurooppalaisesta kirkkoarkkitehtuurista.
1900-luvun lopulla nuorten postimerkkiharrastus Oulussa alkoi hiipua. Nuorille rekisteröity yhdistys on yhä olemassa, mutta 2-3 vuoteen toimintaa ei ole ollut. Nyt nuoret harrastajat toimivat Oulun postimerkkikerhossa, jossa valtaosa jäsenistä on vähintään viidenkympin korvilla.
Huippukokoelman keräämiseen tarvitaan rahaakin, jos pyrkii kansainväliselle tasolle. "Useimmille kerholaisille keräily on vain mukava harrastus.Etsitään omaksi iloksi, pannaan pöytälaatikkoon ja säiliökirjoihin."
Postimerkin kuolema ei ole vielä käsillä, mutta uhka on Hellströmin mielestä olemassa. Kirjeiden määrä on vähentynyt ja firmatkin ovat siirtyneet frankeeraukseen ja lämpökirjoittimiin. Postimerkkikin on muuttunut tarramerkiksi, jossa hammastukset ovat vain ulkonäköseikka.
Postimerkin ja kirjeen muuttuminen pr-tuotteeksi on Hellströmin mielestä mahdollista. "Onhan kirje henkilökohtaisempi kuin sähköinen viesti."
Postimerkkeilyssä Hellström panostaa yhä laatuun. "Haluaisin olla filatelisti. Jotkut tekevät eron siten, että postimerkin keräilijä on se, joka panee merkin talteen. Filatelisti on se, joka tutkii postimerkkejä ja haluaa syventää tietämystä."
