Tällä amerikkalaismuusikolla on viesti suveen valmistautuville suomalaisille: älkää antako viinan lainehtia liikaa. Duff McKagan puhuu kokemuksesta. Hän oli humuimpina aikoinaan seitsemän vuotta yhtä mittaa päissään. Vähintään seitsemän.
McKagan kiersi 1990-luvun alussa mantereelta toiselle maailman suosituimpiin kuuluvan bändin Guns N´ Rosesin kanssa. Meno oli iloista. Raha lensi, limusiinit liikkuivat. Luksuskämpissä juotiin sisutukseen sopivia juomia runsaasti.
"Tiesin kuitenkin, että jokin on vialla. Yritin kolme vuotta tosissani päästä viinasta eroon, mutta en onnistunut."
Sitten tuli raakalaudasta tehty peräseinä vastaan 1994. McKagan käyttää sanaa "organ". Se ei tarkoita urkua, vaan sisäelintä. Nuoren miehen haima oli pullistunut jalkapallon kokoiseksi nähtävyydeksi.
"Olin huonossa kunnossa. Muisti oli pyyhitty yli kuin liitutaulusta. Vietin viikkokausia sairaalassa. Tilanne oli joko tai. Jos otan pari drinkkiä, niin henki lähtee."
Niin loppui rellestys.
Jokainen tietää rajansa
McKagan sanoo tarvinneensa haiman poksahtamista. Ilman vakavaa sisältä tulevaa hälytystä hän ei olisi ymmärtänyt pysäyttää juopottelua.
"Piti päästä tarpeeksi lähelle kuolemaa ennen kuin viimein tajusin. Olin niin syvällä alkoholismissa."
McKagan on käynyt usein Suomessa esiintymässä. Hän on nähnyt suomalaisyleisöä sen verran, että tietää meistä monen olevan liukumassa kovaa kyytiä samaan suuntaan kuin hän 15 vuotta sitten.
"Olen pahin mahdollinen tyyppi antamaan neuvoja, miten tulla toimeen viinan kanssa. Mutta jokainen kyllä tietää, jos juo liikaa. Kun ylittää rajan niin sen tajuaa. Minun piti melkein kuolla ennen kuin ymmärsin juovani liikaa."
Rocktähden opastus tuntuu iskevältä ja tehokkaalta. Se on seuraava:
"Auttaa kovasti viinan kanssa, kun lopettaa juomisen. Niin minä tein."
Hyvä ruoka, parempi mieli
Mitä tekee kuoleman rajalta palannut ikääntynyt rockbasisti, joka on viettänyt vuosikausia sumussa?
Menee tietysti lukioon. Ja lukiopojan roolista innostuneena alkaa saman tien suorittaa liikealan tutkintoa kotikaupunkinsa Seattlen yliopistossa. McKagan kirjoittaa pariinkin amerikkalaislehteen elinkeinoelämän asioista. Talouskolumneissaan hän purkaa rahatalouden käsitteistöä tavallisen ihmisen ymmärrettäväksi.
"Sain lääkkeitä, joilla toivuin alkoholin jättämisen alkuvaiheesta. Loppu olikin itsestä kiinni."
Ryhdistäytyminen alkaa A:sta eli arjesta.
"Juoksen tai käyn punttisalilla joka päivä. Huolehdin ruokavaliostani. En käy bailuissa enkä käytä huumeita. Pidän huolta itsestäni."
Keikan jälkeen McKagan menee suorinta tietä nukkumaan. Tunnin päästä viimeisen nuotin lennettyä soittimesta ukko nukkuu.
"Näistä syistä elän mukavaa elämää ja olen onnellinen mies."
Revolveria aamutuimaan
Valkokutrinen rokkari tunnistetaan maapitäjän asiamiespostissakin entiseksi gunnariksi. Mikä on yleisin kysymys, jonka fanit esittävät tarttuessaan hihasta?
"Tietysti, että milloin vanha Guns N´ Roses palaa takaisin."
Haa, milloin?
"Minulla ei ole siihen vastausta. Ymmärrän kyllä, miksi sitä kysytään aina vain. Bändillä oli niin suuri vaikutus moniin ihmisiin. Perintö elää."
McKagan sanoo katsovansa eteenpäin. Guns N´ Roses on menneisyyttä kaukaa 1980- ja 90-luvuilta.
"Se on täytynyt jättää taakse jo senkin vuoksi, että Guns N´ Roses melkein tappoi minut. Tosin omasta syystäni."
Seattlessa on aamu, kun McKagan antaa puhelinhaastattelua Kalevalle. Hän on ehtinyt viedä kaksi tytärtään tarhaan.
"Aina ennen kuin lähden viemään heidät pistämme aamumusiikkia raikaan. Useimmiten se on Beatlesin Revolver-levy."
Mistä muuten johtuu, että bändeilläsi on aina aseisiin liittyvä nimi? L.A. Guns, Guns N´ Roses, Velvet Revolver, Loaded.
"Kaikki ovat tosiaan pyssyjä. En tosiaan tiedä."
Duff McKagan´s Loaded esiintyy Teatrialla Oulussa torstaina 4.6.
