Pentti Haanpää piti koko uransa ajan yllä myyttiä jätkä- ja työmiestaustastaan. Täydestä meni, vaikka hänen taustansa on maalaissivistyneistöstä.
Kun Haanpää lähti ensikerran Helsinkiin 1927, Helsingin Sanomat kirjoitti hänestä otsikolla Runoilijan voittokulku.
"Pentti Haanpää on hetkeksi luopunut salojen yksinäisyydestä. Hänet on otettu vastaan sellaisena kuin hän on tullut: pieksut jalassa, villapaita yllä, kaulassa heleänvärinen liina. Jälleen on noussut kirjailija, joka on antanut luottamusta Suomen kansan suuriin, alkuperäisiin luonnonlahjoihin."
Mahtoi Haanpäällä olla hauskaa.
Vaikka suku oli kotoisin Helsingistä katsottuna syrjäseudulta, niin Pentin isoisä Juho Haanpää oli kaksinkertainen valtiopäivämies ja isänsä Mikko paikallinen vaikuttaja. Molemmat olivat kirjallisesti lahjakkaita.
Isoisä edusti valtiopäivillä
Isoisä Juho Haanpää (1836-1920) oli ennen Piippolan Leskelän kylään muuttamista 1867 ehtinyt toimia opettajana seurakunnassa ja kiertokoulussa, työnjohtajana kanavatyömaalla sekä pehtoorina.
Oppineena miehenä hän nousi luottamustoimiin ensin pitäjässä, lopulta valtakunnallisesti. Juho edusti Piippolan tuomiokuntaa valtiopäivillä 1882 ja 1897.
Juho Haanpää kirjoitti kaksi julkaistua kaunokirjallista kertomusta Mitä puuttui ja Matinmutka. Hän oli perustamassa Suomen Kirjailijaliittoa 1897.
Vaikka kirjoitukset ovat hukkuneet historian hämärään, siemenet pojanpojan Pentin tuleviin aihealueisiin oli laitettu itämään.
Haanpää olisi voinut syntyä rapakon takana
Pentin isä Mikko Haanpää (1875-1954) lähti Amerikkaan 1899. Reissu kesti viitisen vuotta, jona aikana Mikko avioitui Pentin äidin Maria Susanna Keckmanin (1877-1950) kanssa.
Vähältä piti, ettei Suomen kirjallisuuden suuri nimi syntynyt rapakon takana. Haanpäät muuttivat Suomeen vajaa vuosi ennen Pentin syntymää.
Isän vaikutus poikaansa oli huomattava. Isän poliittinen vakaumus heitteli sosiaalidemokraattisesta puolueesta maalaisliittoon. Vahingossa hän edusti jopa edistyspuoluetta luullessaan olevansa pienviljelijäin puolueen ehdokas.
Amerikassa ollessaan Mikko julkaisi kaksi kaunokirjallista teosta. Pentti Haanpään romaanissa Hota-Leenan poika (1929) ja novellikokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä on suoria vaikutteita isän kirjallisista töistä.
Mikko tarjosi pojalleen julkaisematonta Ansalan Anna eli Kau-neuden kiroutta. Pentti kirjoitti isänsä laatiman romaanin uudestaan, mutta sitä ei koskaan julkaistu.
Haanpään suvun kirjallinen lahjakkuus kehittyi sukupolvesta toiseen. Se saavutti huippunsa Pentissä. Pojasta polvi parani.
