Tanskalais-ruotsalaisen Silta-menestyssarjan neljäs ja viimeiseksi suunniteltu tuotantokausi alkoi uudenvuodenpäivänä Ylellä. Rikosetsivä Saga Norénin ja kumppaneiden tarinan päättyminen saattaa merkitä myös nordic noir -lajityypin joutsenlaulua, sillä uudet draamatuulet puhaltavat jo pohjoismaisilla sarjamarkkinoilla.
Terävimmän shokkiarvonsa menettäneen skandiväkivallan jälkeen katsojat näyttävät hakeutuvan menneiden vuosikymmenten tunnelmiin.
Nordic noiriksi kutsutaan pohjoismaisia televisiosarjoja, joiden peruspiirteisiin kuuluvat raa’at väkivaltarikokset, niitä selvittävät rikkinäiset ja usein ongelmaiset yksilöt sekä skandinaavisen virtaviivainen synkkyys. Tarinoiden taustalla on usein yhteiskunnallisia epäkohtia eikä katsojia juuri hemmotella Hollywood-tyylisillä onnellisilla lopuilla.
Kerrontatyyli juontaa juurensa pohjoismaiseen rikoskirjallisuuteen. Esimerkiksi ruotsalaispoliisit Beck ja Wallander ovat ratkoneet rikoksia niin romaaneissa kuin televisiossakin.
Televisiossa kansainvälisen läpimurron voidaan katsoa alkaneen vuonna 2007 Tanskassa Rikos-sarjan myötä. Rikosetsivä Sarah Lundin (Sofie Gråbøl) murhatutkimuksia Kööpenhaminassa seuraavasta sarjasta tuli hitti kotimaansa lisäksi varsinkin Britanniassa, jossa se voitti televisioalan Bafta-palkinnon.
Rikos oli niin suuri hitti, että siitä tehtiin jopa amerikkalaisversio The Killing (Jälkiä jättämättä) vuonna 2011.
Tyylisuuntauksen suosioon vaikuttivat merkittävästi myös ruotsalaiskirjailija Stieg LarssoninMillennium-romaanitrilogiaan perustuvat, vuonna 2009 julkaistut elokuvat tv-versioineen. Viimeistään trilogian ensimmäisen leffan jenkkiversio, vuonna 2011 ilmestynyt The Girl With The Dragon Tattoo, merkitsi suuntauksen murtautumista valtavirtaan. Samana vuonna alkoi myös Silta.
Kööpenhaminan ja Malmön poliisien selvittämien rikosten ympärille - tai välille - rakentuva sarja esitteli katsojille sosiaalisesti rajoittuneen rikosetsivä Saga Norénin (Sofia Helin). Rajoitteistaan ja pakko-oireistaan huolimatta Norén on käytännössä supersankari. Vihreällä vintage-Porschella rikospaikalta toiselle suihkiva nainen omaa täysin ylivoimaiset lahjat rikosten selvittämiseen, joskin harha-askeliakin sattuu.
Samalla Norén on myös sarjan kantava voima. Ominaisuuksiltaan Millennium-trilogian sankaritarta, Lisbeth Salanderia muistuttavan etsivän kamppailu raakojen rikosten ja arkisten kanssakäymisten keskellä luo kontrastin, joka koukuttaa katsojan. Toki suuri osa hahmon kiinnostavuudesta on myös Helinin hienon näyttelijäntyön ansiota.
Sarjan suosiosta kertoo, että Ylen mukaan se on "myyty kaikkialle maailmaan Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta".
Kolmen tuotantokauden aikana Norén on kohdannut kollegoineen muun muassa totuusterroristeja, ekoterroristeja ja seksuaalivähemmistöjä vainoavan sarjamurhaajan. Neljännen kauden alussa rikosetsivä on päätynyt kalterien taakse syytettynä äitinsä murhasta. On myös tapahtunut poliittiselta vaikuttava murha, joka tuntuu sarjan tässä vaiheessa ja raakuudestaan huolimatta jo hieman rutiininomaiselta.
Kausien taustoilla on kuljetettu lajityypille ominaisesti suurempia yhteiskunnallisia teemoja. Päätöskauden isoksi teemaksi on kerrottu ihmisen identiteetti. Ensimmäisestä jaksosta ilmenee, että teemallisesti sivutaan myös ulkomaalaispolitiikkaa ja lisääntynyttä rajakontrollia.
Sarjan päättymistä voidaan pitää eräänlaisena risteyskohtana koko nordic noir -lajityypille. Suurin buumi on eittämättä ohi.
Silti ainakin Suomessa jaksetaan vielä yrittää.
Ylellä alkaa keväällä suomalais-saksalaisena yhteistyönä tuotettu Karppi (Dead Wind), josta toivottaneen kansainvälistä menestystä. Pihla Viitala näyttelee rikosetsivä Sofia Karppia, joka on lajityypin askelmerkkien mukaisesti leski ja kahden lapsen yksinhuoltaja.
Loppuvuodesta ruutuihin palaa myös Ville Virtasen lappeenrantalaispoliisin edesottamuksiin keskittyvä Sorjonen. Sopii toivoa, että toisella kaudella sarjassa on panostettu sisältöön ylikäytettyjen kopterikuvien ja muiden Sillasta lainattujen ulkoisten elementtien sijaan.
Pohjoismaissa tarvitaan nyt kipeästi uutta vientituotetta. Ylen luovien sisältöjen johtajan Ville Vilénin mukaan kärkituotedraamojen tyyli näyttää kehittyvän kansainvälisen vakoilun ja politiikan suuntaan. Hän arvioi, että seuraava televisiosarjabuumi voisi olla menneille vuosikymmenille sijoittuvat epookkidraamat, joissa käsitellään tositapahtumia vahvan tyylitellysti.
Hyviä esimerkkejä tyylilajista on jo muutama: 1920-luvun muutosvuosien rikoskiemuroihin sijoittuva saksalaistuotanto Babylon Berlin, 1970-luvun pornoteollisuuden syntytarinaa avaava HBO:n The Deuce, Netflixin saman vuosikymmenen sarjamurhaajatutkimuksia perkaava Mindhunter ja Suomessakin menestynyt Netflixin suurdraama The Crown, jossa kurkitaan taidokkaasti viime vuosisadan brittihovin kulissien taakse.
