Yhteiskuntatieteen tohtorin Johanna Hurtigin tänään julkistettavan tutkimuksen mukaan kunniaväkivallan ja vanhoillislestadiolaisen yhteisön väkivallan ratkaisutilanteissa on samankaltaisuuksia.
”Kunniakulttuureissa tärkeintä on valvoa naisen siveyttä, jotta perheen asema yhteisössä säilyy ja voidaan nauttia muiden luottamusta. Jos nainen uhmaa perinteitä, palautetaan perheen kunnia sillä, että naista rangaistaan”, Hurtig kuvailee.
Hänen mielestään vanhoillislestadiolainen herätysliike toimii samalla lailla yhteisön parasta ajatellen. Mekanismi vain on päinvastainen.
Siinä missä kunniaväkivaltaa hyväksyvissä yhteisöissä tehdyt rikkomukset rangaistaan mahdollisimman näyttävästi, yritetään ne vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä piilottaa.
”Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä mekanismi on käänteinen. Kontrollin, paljastumisen ja rankaisemisen sijaan olennaista on kätkeminen. Miehen siveetön teko peitetään ja annetaan anteeksi mahdollisimman pian, jotta yhteisö ja tekoon syyllistynyt mies säästyvät häpeältä ja saavat pitää kunniansa.”
Uskonto tuo erityispiirteitä
Johanna Hurtig on tutkinut Taivaan taimet – Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta –teoksessaan väkivallan yhteyttä uskoon ja uskonnolliseen yhteisöön. Se kohdistuu vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen, mutta sen tuloksia voidaan hyödyntää myös muiden yhteisöjen väkivaltatapausten tarkasteluun.
”Tutkimukseni on selvitys ihmisten välisistä suhteista ja mekanismeista, jotka käynnistyvät kun väkivaltatapaus tulee esiin. Ne toimivat samankaltaisilla tavoilla niin vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä, työyhteisöissä kuin vaikkapa harrastuspiireissäkin”, Hurtig kuvailee.
Hänen mukaansa uskonto tuo kuitenkin ilmiöön erityispiirteitä, joiden tunnistaminen on tärkeää väkivaltatapausten ehkäisemiseksi.
Lue lisää tutkimuksesta keskiviikon Kalevasta!
