Kotimaa

Mainos

Pitseriaa pitävä Aso ihmettelee päättäjiä: Mitä vielä vaaditaan, että olisin suomalainen?

Haastattelimme kolmen eri sukupolven maahanmuuttajia, suomalaisia, jotka pohtivat suomalaisuutta.
Kotimaa 6.12.2015 7:00
Juha Vainio

Suomi juhlii tänään itsenäisyyttä vauraana, sivistyneenä ja monikulttuurisempana kuin koskaan. Yleinen ilmapiiri on kuitenkin koventumassa.

Lännen Median kysely suomalaisille kuntapäättäjille osoittaa, että osa poliitikoista ei pidä edes toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia suomalaisina.

Kolmen eri polven maahanmuuttajat kertovat itse, mikä tekee heistä suomalaisia.

Somalitaustainen ensimmäisen polven maahanmuuttaja Batulo Essak, 48, opettaa lähihoitajia Helsingin Diakoniaopistolla. Hän myös koordinoi kehitysyhteistyötä Somaliaan. KUVA: Aleksi Poutanen

Batulo Essak

Ikä: 48.
Tausta: Ensimmäisen polven somalitaustainen maahanmuuttaja. Tuli Suomeen Moskovan kautta vuonna 1991 turvapaikanhakijana.
Perhe: Mies ja 17-vuotias poika, joka opiskelee Ruotsin Malmössä lukiossa.
Asuu: Vantaalla.
Ammatti: Kätilö, terveydenhoitaja, pari- ja seksuaaliterapeutti, hoitotyön opettaja Helsingin Diakoniaopistossa, suunnittelija ja kulttuuriluennoitsija.
Muuta: Mukana African Caren, Helsingin Diakoniaopiston ja IOM:n hankkeessa, jossa Somaliaan viedään suomalaista terveystietoa.

”Suomi on opettanut 25 vuoden aikana nauttimaan omasta rauhasta.

Kävin Somaliassa äitini luona muutama vuosi sitten. Talossa on paljon huoneita, ja useita sisareni lapsia oli paikalla. Äidin päätä särki, ja halusin sisustaa yhden huoneen vain hänelle, jotta hän voi olla rauhassa.

Äiti ei ymmärtänyt minua lainkaan. Hän ihmetteli, miksi laittaisin hänet erilleen muista. Minä ajattelin omaa rauhaa, äiti ajatteli, miksi hän joutuisi erilleen.

Minä olen oppinut, että ihminen kaipaa omaa aikaa. Olen oppinut menemään yksin metsään. Voin vaikka huutaa puiden seassa. Somaliassa kukaan ei ole koskaan yksin.

Suomi on mahdollisuuksien maa. Sinulle annetaan kaikki mahdollisuudet opiskella ja rakentaa hyvä elämä. Tartuin heti niihin, kun tulin Suomeen Moskovan kautta vuonna 1991.

Kuulen välillä haukkuja ulkonäöstäni yleisillä paikoilla ja bussissa. Jos suutut, sinulla menee päivä pilalle. Sen täytyy vain antaa mennä toisesta korvasta ulos. Poikani isä on suomalainen, mutta poikanikin täytyy aina korostaa muille, että hei, olen oikea suomalainen.

Arvostan suomalaista tasa-arvoa. Suomalainen nainen on vahva ja tasavertainen miehen kanssa.”

Aso Aziz, 31, pyörittää Vantaan Martinkeskuksessa sijaitsevaa pitseriaa. Hän aikoo perustaa Helsinkiin aidon kurdilaisen ruokaravintolan. KUVA: Aleksi Poutanen

Aso Aziz

Ikä: 31.
Tausta: Toisen polven irakilaistaustainen maahanmuuttaja. Tuli Suomeen 12-vuotiaana vanhempiensa kanssa Jordanian kautta vuonna 1996.
Perhe: Suomalainen vaimo Tiia ja kaksi yhteistä lasta, 5-vuotias tyttö Dunya ja 6-vuotias poika Adan.
Asuu: Vantaalla.
Ammatti: Yrittäjä, omistaa pitserian Martinlaaksossa ja tekee tulkkaus- ja siivoustöitä.
Muuta: Lapsen koripallojoukkueen joukkueenjohtaja, jääkiekkojuniorien huoltaja, HIFK-fani. Yrittää puhua lapsille kurdia, mutta tahtoo vaihtua suomeksi.

”Se saattoi näyttää ulkopuolisista hassulta, mutten välittänyt. Lauloimme seisaaltaan Maamme-laulua poikani kanssa Suomen ja Venäjän välisessä jääkiekko-ottelussa Karjala-turnauksessa pari viikkoa sitten.

Laulu on minulle erityisen tärkeä. Se tarkoittaa minulle vapautta. Minun ei ole pakko laulaa sitä, minulla on vapaus laulaa sitä. Olen ylpeä, että voin laulaa mukana.

Olen jääkiekkomiehiä, HIFK:n mies. Kuusivuotias poikani Adan pelaa koripalloa ja jääkiekkoa. Tyttäreni harrastaa luovaa tanssia ja joukkuevoimistelua. Pääsin juniorien koripallojoukkueen johtajaksi ja jääkiekkojoukkueen huoltajaksi. Haluan olla lasteni seurassa niin paljon kuin mahdollista.

Koska minulla on mennyt hyvin, haluan antaa tälle maalle takaisin. Viime vuonna jäävuorot olisivat loppuneet jäähallimaksujen takia jo maaliskuussa, mutta maksoin vuoroja firmani kautta toukokuun puoliväliin asti, että pojat pääsivät jäälle.

Ihailen suomalaisten vaatimattomuutta. Jääkiekkoilija Antti Pihlströmin isä käy ravintolassani, mutta maine tai rikkaus ei näy isästä tai pojastakaan, kun olemme nähneet Myyrmäen hallilla.

Valitettavasti elämääni kuuluvat jatkuvat muistutukset erilaisuudestani. Kun lähden ravintolastani, olen monille pelkkä sossupummi. Hämeenlinnassa jouduin sanaharkkaan kantasuomalaisten kanssa. Tikit otsassa ja kädessä muistuttavat hyökkäyksestä.

En voi ymmärtää niitä ihmisiä, joiden mielestä minä en olisi suomalainen. Käyn samalla tavalla kaupassa ja ostan samoja tuotteita. Kuuntelen samaa musiikkia, saan laskut postin kautta kotiin ja katson samoja ohjelmia. Bumtsibum oli yksi parhaita ohjelmia lapsuudessani.

Joululaulut ja joulutortut kuuluvat jouluumme. Maksan paljon veroja ja suuri osa ystävistämme on kantasuomalaisia. Vaikka yritän puhua lapsille mahdollisimman paljon kurdia, vaimo huomauttaa välillä, kun puhunkin suomea. Ajattelen suomeksi ja näen unia suomeksi.

Mitä siihen vielä vaaditaan, että olisin suomalainen?”

Elena Gorschkow-Saloranta, 39, käy aktiivisesti Helsingin ortodoksisen seurakunnan Uspenskin katedraalissa. Gorschkow-Saloranta on toiminut ortodoksisen kirkon eri elimissä. KUVA: Aleksi Poutanen

Elena Gorschkow-Saloranta

Ikä: 39.
Tausta: Kolmannen polven venäläistaustainen maahanmuuttaja.
Perhe: Mies ja 3-, 4- ja 8-vuotiaat lapset.
Asuu: Helsingissä.
Ammatti: Asiamiehenä Tradenomiliitossa. Vihreiden puolueaktiivi.
Muuta: Vakikeskustelijana Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssi-keskusteluohjelmassa.

”Lapsena en ajatellut juuriani. Sukunimeni takia muut kuitenkin usein kysyivät, mistä tulen. No, Kannelmäestä.

On tavallaan absurdia puhua siitä, olenko suomalainen, kun olen syntynyt ja asunut Suomessa koko elämäni. Vain nimeni ja juureni ovat muistuttaneet taustoistani. Olen käynyt läpi koko suomalaisen systeemin aina yliopistoa myöten. On erikoista, että joku ulkopuolelta määrittelisi, kuka on suomalainen ja kuka ei.

Näen suomalaisuudessa selviä eroja venäläisyyteen verrattuna. Venäjällä ihmiset aidosti välittävät toisistaan, ovat tunteellisia ja huolissaan läheisistään. Kukaan ei kuole kotiinsa ilman, ettei naapuri kyselisi nopeasti perään. Suomessa mennään ehkä liikaakin järjen kautta, ja läheisyys unohtuu.

Olen ylpeä suomalaisesta osaamisesta ja kansainvälisyydestä. Olin pitkään Suomen ylioppilaskuntien liitossa kansainvälisten asioiden sihteerinä. Kävin edustamassa Suomea erilaisissa kokouksissa, ja minun oli ehkä helpompi nähdä sekä kunnioittaa muiden maiden kulttuurisia erityispiirteitä ja toimintatapoja kuin sellaisen, joka on elänyt yhden kulttuurin parissa koko elämänsä.

Suomalaiset haluavat viedä asioita eteenpäin. Sellaiseksi suomalaiseksi itsenikin luokittelen.”

MAINOS
Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
Mainos

Lue lisää aiheesta

Mainos
Mainos

Uutisvirta

Mainos

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Ajokeli on huono maan keskiosassa, Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Etelä-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa sekä Etelä- ja Keski-Lapissa lumisateen ja pöllyävän lumen vuoksi.

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Korotetaanko alvia vai osinkoveroa?

167 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Perintönä viikko-osake

Kanarialle pääsee nykyisin, kunhan malttaa netistä hakea, viikoksi hyvätasoiseen hotelliin lentoineen viidellä sadalla. ... Lue lisää...
Jaska 60

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 379 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image