Kun Meng Wu viime syksynä latasi tiedesivustolle 38-sivuisen julkaisunsa niin kutsutun Furstenbergin konjektuurin ratkaisemisesta, tiedeyhteisö kohahti.
29-vuotias post doc -tutkija kaukaa pohjoisesta Oulun yliopistosta oli todistanut Hillel Furstenbergin vuonna 1969 julkaiseman ongelman, joka oli säilynyt ratkaisemattomana lähes puoli vuosisataa.
– Mengin todistama tulos on eräs merkittävimmistä Oulun yliopistossa koskaan tehdyistä tieteellisistä löydöksistä luonnontieteiden alalla, matematiikan professori Maarit Järvenpää kehuu.
Maallikolle hahmottaminen vaikeaa
Furstenbergin konjektuuri ei avaudu matematiikan perusopeilla. Tutkijoiden mukaan työ käsittelee fraktaaleja, jotka ovat ”klassisen geometrian tuolla puolen”.
Yliopistonlehtori Esa Järvenpää havainnollistaa ongelmaa kahdella pölyhiukkasvanalla: toisen vanan pituus venytetään kaksinkertaiseksi, toisen kolminkertaiseksi.
Molemmissa vanoissa on kuitenkin pieni pätkä, joka ei veny, vaan näyttää vanan venytyksen jälkeen täsmälleen samalta kuin ennen venytystä.
Furstenbergin konjektuurin mukaan se osa vanaa, joka voi olla yhteinen näissä kahdessa vanassa, ei voi koskaan olla kovin suuri. Wu todisti, että näin todellakin on.
– Tuloksen mukaan kahdella kertominen ja kolmella kertominen ovat perustavanlaatuisesti erilaisia toimenpiteitä, Maarit Järvenpää toteaa.
Hahmottamisen vaikeus kertoo ongelmanratkaisun vaikeudesta, mutta antaa myös viitteen siitä, millaista ajattelua ratkaisu vaatii.
– Furstenbergin konjektuurin ratkaiseminen on hieno osoitus siitä, miten ihmismieli kykenee puhtaan abstraktin rakenteen selittämiseen, matematiikan sankaritarina, Maarit Järvenpää kuvaa.
