Etelä- ja Pohjois-Suomen metsokantojen perinnölliselle samankaltaisuudelle on löytynyt yllättävä syy: metsojen vaellukset sekoittavat lajin perimää epäsäännöllisesti, eikä erilaistumista pääse tapahtumaan. "Suurimmat havaitut metsoparvet ovat olleet yli 500-päisiä", kertoo tutkija Tuija Liukkonen.
Liukkonen havaitsi ilmiön selvittäessään syitä metsojen perimän yhteneväisyyteen. Kollegat epäilivät virhettä tulosten käsittelyssä, koska tiukkana paikkalintuna pidetyn metson pitäisi kaiken järjen mukaan erota geenien tasolla Suomen mittakaavassa.
Muuan vanhaa eräkirjallisuutta tunteva mainitsi kuitenkin, ettei tuloksissa ole mitään ihmeellistä, metson isot parvet ja vaelluksethan voivat selittää havainnon. "Tietysti minä ensimmäisenä kysyin, että mitkä ihmeen metsoparvet", Liukkonen muistelee.
Liukkonen päätti koota havaintoja ilmiöstä, ja pyysi Metsästäjä-lehdessä havaintoja vaeltavista metsoista. Tuloksena oli 73 vakavasti otettavaa yhteydenottoa, joissa kuvattiin yhteensä 109 havaintoa.
"Parvikoko oli pienimmillään viisi ja enimmillään 500 ja tuhannen linnun väliltä, ilmoittajan mukaan taivas mustanaan metsoja", Liukkonen summaa. Suurparvella oli kaksi havaitsijaa Keski-Suomessa 1990-luvun alkupuoliskolla. "Toinen yli 500 linnun havainto oli Etelä-Suomesta 1960-luvulta", Liukkonen lisää.
Lintujen kesyys ihmetytti
Suurin osa parvista, 70 prosenttia, koski puhtaita kukkoparvia. Koppeloparvia oli vain kuusi prosenttia, loput olivat sekaparvia. Vaelluksen syyt eivät kyselyllä selviä, mutta Liukkosen mukaan kyseessä voi olla kannan kasvu liian tiheäksi. "Peltopyyllä tapahtuu aivan samoin."
"Kaikki parvet eivät varmaankaan vaella", Liukkonen lisää. Parveutuminen on Liukkosen mukaan metson luonnollista talviaikaista kokoontumista, poikueet hajoavat syksyllä ja linnut muodostavat yhden sukupuolen parvia.
Monet havaitsijat mainitsivat lintujen erikoisen kesyyden. Liukkosen mukaan selitykseksi tälle voisi arvella lintujen olevan "maitohapoilla" rasittavan vaelluksen jälkeen. Toisen mahdollisuuden mukaan vaeltajat tulevat niin kaukaa Siperian metsistä, että ne eivät osaa pelätä ihmistä.
Vaellukset ovat ilmeisen harvinaisia, mutta niitä tapahtuu edelleen. Viime talveltakin Liukkonen sai kuusi ilmoitusta vaeltavista homenokista.
Saaliit todistavat lajinmäärityksen
Tutkijoille on ollut vaikeaa muuttaa käsitystä metson elintavoista. "Se uskomus, että metso on äärimmäinen paikkalintu on mantra, jota hoetaan, vaikka sitten nähtäisiin 500 linnun parvi", Liukkonen naurahtaa.
Tulos oli sen verran hätkähdyttävä, että ilmoitusten on epäilty kuuluvan kalajuttujen sarjaan. "Havainnoijat ovat usein olleet kokeneita metsästäjiä ja parvista on myös ammuttu lintuja", kuittaa Liukkonen epäilyt.
"Ja vaikka puoletkin näistä olisi kalajuttuja, se toinen puoli riittää hyvin selittämään metsokantojen perinnöllisen rakenteen", Liukkonen huomauttaa.
