Kylmä ilmavirtaus esti Tshernobylistä lähteneen ensimmäisen saastepilven pääsyn Lappiin. Kymmenen päivän päästä saapunut pilvi sen sijaan levisi koko Suomeen, mutta senkin osalta Lapin kävi hyvin: Lapissa laskeuma oli vain 1 000 becquerelliä (Bq) neliömetriä kohti, kun Etelä-Suomeen levisi keskimäärin 10 000 Bq ja pahimmille alueille jopa 45 000-80 000 Bq neliömetriä kohti.
"Lapissa on kuitenkin paljon erityispiirteitä, joiden takia laskeuman vaikutukset olivat suuremmat kuin Etelä-Suomessa", muistuttaa Säteilyturvakeskuksen (STUK) Pohjois-Suomen aluelaboratorion johtaja Dina Solatie Rovaniemeltä. Tärkein näistä tekijöistä on ravintoketju jäkälä-poro-ihminen.
Ydinonnettomuuksissa vapautuvan cesiumin radioaktiivinen isotooppi cesium 137 rikastuu jäkälään ja luppoon erittäin tehokkaasti, sillä nämä kasvit ottavat kaikki ravinteet ilmasta. Porot taas syövät talvella pääasiassa jäkälää ja luppoa. Porojen cesium 137-pitoisuudet ovatkin kesällä vain 20 prosenttia talvikauden pitoisuuksista.
Säteilyturvakeskus on seurannut poronlihan pitoisuuksia 1960-luvulta lähtien. Pitoisuus on tällä hetkellä noin 200 Bq kilossa eli alle EU:n suosituksen, jonka yläraja kaupassa myytäville elintarvikkeille on 600 Bq/kg. Cesiumin fysikaalinen puoliintumisaika on 30 vuotta, mutta poroissa aineenvaihdunnan takia biologinen puoliintumisaika on vain noin kolme viikkoa.
Suurin säteily ydinkokeista
Tshernobylin laskeuma näkyy yhä Lapin luonnossa ja kaikkien cesiumjälkien häviäminen vie noin 300 vuotta. Aine kiertää ekosysteemissä pitkään, mutta painuu maassa syvemmälle ja vesistöissä pohjasedimentteihin.
"Suurin osa Lapin keinotekoisista radioaktiivisista aineista on peräisin 1950- ja 1960-luvuilla ilmakehässä tehdyistä ydinkokeista. Niitä tekivät USA, Kiina ja Neuvostoliitto Novaja Zemljalla. Saastepilvet nousivat stratosfääriin ja levisivät kaikkialle maapallolle", Solatie huomauttaa.
Niinpä esimerkiksi poronlihan cesium-pitoisuus oli 1960-luvun alussa lähes 3 000 Bq/kg, kun se Tshernobylin jälkeen oli vain 720 Bq/kg.
Pohjois-Suomen aluelaboratorio seuraa kattavasti ja pitkällä aikavälillä Lapin luonnon, muun muassa jäkälän, riistan, sienten, marjojen, poronlihan ja maidon radioaktiivisuuspitoisuuksia.
Poronhoitajien radioaktiivisten aineiden määriä on seurattu 1960-luvulta lähtien, viimeksi talvella 2005. Korkeimmillaan radioaktiivisen cesium-137 määrät olivat 1960-luvun puolivälissä, jolloin poromies saattoi "säteillä" jopa 45 000 Bq.
Tshernobyl-onnettomuuden jälkeen korkeimmat pitoisuudet olivat vuonna 1988, noin 10 000 Bq henkilöä kohden. Nyt pitoisuus on keskimäärin 2 000 Bq/poronhoitaja ja huiput muutamia tuhansia enemmän.
Poronmiehillä vähän syöpää
Puhtaasti tilastollisin menetelmin voidaan laskea, että muutama sata suomalaista todennäköisesti saa syövän, jonka syntyyn Tshernobylin säteily on vaikuttanut. Poronhoitajilla esiintyy yleensä syöpiä vähemmän kuin väestöllä keskimäärin.
Tshernobylin laskeumasta saatava säteily on tällä hetkellä alle yksi prosentti jokaisen suomalaisen koko vuoden aikana saamasta 3,7 millisievertin säteilyannoksesta.
Vuotuisesta kokonaisannoksesta yli puolet aiheutuu huoneilman radonista, lisäksi annosta aiheuttaa kosminen säteily ja muu luonnon taustasäteily. Ihmiset saavat säteilyannoksia myös röntgenkuvauksissa.
Radonia syntyy maankuoressa ja kaikessa kiviaineksessa uraanin ja toriumin hajaantumistuotteena. Sitä on paikoin myös pohja- ja kaivovedessä. Radon voi aiheuttaa asuintaloissa terveydellisiä haittoja.
"Jos talossa on radonia 800 Bq kuutiossa, saa asukas 14 millisievertin säteilyannoksen joka vuosi. Radon aiheuttaa Suomessa joka vuosi noin 200 keuhkosyöpää. Päivittäin poronlihaa syövä henkilö taas on saanut koko elinaikanaan vain 13 millisievertin säteilyannoksen", Solatie suhteuttaa.
