Kotimaa

Mainos

Kou­lu­kiusaa­mi­nen voi olla aikuisille näkymätöntä

Kotimaa 11.8.2013 4:00
STT,

Koulukiusaamisesta ei läheskään aina uskalleta puhua opettajalle. Aikuiset taas eivät välttämättä huomaa kiusaamista lainkaan.

Alan tutkijana tunnettu Päivi Hamarus toteaa, että etenkin tyttöjen keskinäinen kiusaaminen voi olla aikuisille täysin huomaamatonta.

- Se on sosiaalista peliä, vihjailevilla viesteillä annetaan ymmärtää, että tietyn henkilön kanssa ei haluta olla. Esimerkiksi ei mennä ruokalassa koskaan samaan pöytään, selvittää Hamarus.

- Tytöt osaavat tulkita eleitä, ilmeitä ja äänensävyjä. Kiusaaminen voi aikuisen silmin vaikuttaa mitättömältä, ja aikuisten on vaikea päästä käsiksi ryhmän sisällä kehittyneeseen viestintään, hän jatkaa.

Hamarus toteaa, että kiusaamisella haetaan asemaa kaveripiirissä. Jos aikuiset eivät puutu kiusaamiseen, se saattaa jatkua hyvinkin pitkään ja kiusatun rooli voi jäädä pysyväksi.

Oleellista on Hamaruksen mukaan myös se, että koulun ilmapiiriä rakennetaan hyväksyväksi ja oppilaiden erilaisille taidoille osoitetaan arvostusta. Kun koulussa on hyvä olla, arvostusta ei tarvitse hakea toista mollaamalla.

MAINOS
Tiedätkö aiheesta enemmän?
Lähetä vinkki, kuva tai video!
13222
Mainos

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (38)

En edes viitsi alkaa kertomaan kaikkea mitä olen kuullut ja nähnyt ollessani välistä läsnäkin,mutta pakko reagoida noihin virkavaltaa koskeviin asioihin..
Hiljattain koulupoliisi tuumasi, että hän on ainoa laatuaan ja kiireinen..käydään äkkiä läpi asia. Puhelin soi koko ajan ja keskittyminen herpaantui koko ajan. Ei oikein luonut kuvaa, että olisi ollut mukana jutussa. Lisäksi hän oli jo puhunut opettajan kanssa ja kävi selväksi, että opettaja oli oikeassa. Sitten tuli kasvatusta koskeva luento ja juttu olikin siinä.
Juu..
Eipä paljon ole luottoa enää koulupoliisin kuvioon. Ajatus oli hällä jo valmiina ja se tuli selväksi luennon myötä. Läpihuuto juttu oli eikä mitään apua. Oikeastaan minusta se tehtävänkuva olisi pitänyt olla seurata asian kulkua ja miettiä onko tapahtunut vääryyttä. Noh se siitä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lapsi/nuori kertoo kiusaamisesta sekä koulussa että kotona, jos hän luottaa aikuisiin. Näin minun poikani teki. Kotona me tietenkin yritimme auttaa häntä. Ensin annoimme neuvoja ja pohdimme yhdessä mitä kiusaamistilanteissa voisi tehdä, jotta kiusaaminen loppuisi. Kun se ei helpottanut, soitimme kiusaajien vanhemmille. Osa vanhemmista suhtautui asiaan vakavasti ja nämä lapset lopettivat kiusaamisen. Osa vanhemmista syytti meitä jo ensimmäisen yhteydenoton aikana kunnianloukkauksesta, hulluiksi, rasisteiksi, sairaan lapsen vanhemmiksi jne. Näitä "syyttelijävanhempia" löytyi niin rikkaista korkeissa yhteiskunnalisissa/liike-elämän positioissa olevista kuin ns tavallisista ja maahanmuuttajaperheistäkin. Nämä lapset jatkoivat kiusaamista ja olivat erityisen julmia ja ovelia. Käännyimme koulun puoleen. Siellä alkoi sekava tutkiminen, syyttely ja vähättely. Kuraattoriin petyin, mutta psykologi oli suorastaan vahingollinen kiusatulle lapselleni. Hän ei uskonut, että lastani kiusataan ja sanoi tämän suoraan sekä lapselleni että minulle. Takana oli kuitenkin jo lukuisia pahoinpitelyjä niin koulun pihalla kuin koulumatkoillakin. Koulussa tapahtuneista pahoinpitelyistä minulle vakuutettiin, että potkijat ja hakkaajat olivat saaneet vakavat rangaistukset. Perheemme oli yhteydessä kaikkiin mahdollisiin tahoihin kunnan sivistystoimen ylimmistä virkamiehistä Aluehallintovirastoon, sosiaalitoimesta poliisiin. Parhaimmillaan nämä yhteydenotot olivat turhauttavia, pahimmillaan aiheuttivat kisatulle eli meidän lapsellemme vahinkoa (mm. turhia lastensuojeluilmoituksia lapsestamme, koulu laittoi lapsemme erityisvalvonnan alle jonka aikana hänen piti hakea vihkoon merkintä jokaiselta tunnilta käytöksestä ja akateemisesta suoriutumisesta - meille ei koskaan sanottu miksi tätä valvontaa tehdään eikä meidän lapsemme ole tietojemme mukaan koskaan osoittanut huonoa käytöstä tai akateemiseten taitojen puutetta).
Muutimme naapurikuntaan, jonne lapsemme meni uuteen yläkouluun. Siellä koulu ja kaverisuhteet ovat sujuneet tosi hyvin. Harmittaa vaan, että me jouduimme kiusaamissotkun maksajiksi, vaikka yritimme hoitaa sitä avoimesti ja yhteistyössä sekä kiusaajien että viranomaisten kanssa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Päivi Hamarus tekee arvokasta työtä, mutta hän on väärässä siinä etteikö kiusattu kertoisi kiusaamisesta kotona ja koulussa. Kyllä kiusattu kertoo. Näin teki oma lapseni ja niin on tehnyt moni muukin lapsi, joiden vanhempiin olen ollut yhteydessä viime vuosien aikana, kun olen etsinyt keinoja puuttua kiusaamiseen.

Ongelma on se, että monessa suomalaisessa koulussa opettajat näkevät kiusaamisen niin, että se on kiusatun ”yliherkkyyttä”, ”sosiaalisten taitojen puutetta”, ”johtuu kiusatun perheen (kuvitelluista ) ongelmista” jne. Koulu käyttää kyllä paljon resursseja kiusatun taustojen selvittämiseen ja syyn etsimiseen kiusatusta, mutta kiusaamiseen ei puututa. Koulut tekevät lastensuojeluilmoituksia kiusatuista, jos kiusattu ei kiusaamisen takia tule kouluun/ jaksa tehdä koulutehtäviä/ vetäytyy / tappelee vastaan jne. Ongelman ydin on siinä, että kiusattu ja hänen perheensä stigmatisoidaan, mutta kiusaajia ei laiteta kuriin.

Kiusaamisesta saatetaan puhua näin ”se ei ole oikeaa kiusaamista”, ”kaikkea ei pidä ottaa tosissaan”, ”sellainen kuuluu normaaliin murrosikään”.

Näin kävi meille ja näin on käynyt monelle muulle kiusatulle.

Tietenkin on niin, että ensisijaisesti kiusaamisen lopettaminen pitää olla kiusaajien perheiden vastuulla. Mutta jos nämä perheet eivät kanna vastuutaan, viranomaisten on puututtava asiaan. Törkeää on se, ettei mikään viranomainen puutu. Meidät petti koulu, sosiaaliviranomaiset ja poliisi. Kaikki asettuivat kiusaajan/kiusaajien puolelle tai totesivat, että ”kiusaamiseen puuttuminen ei ole meidän asiamme”. Kenen asia se sitten on?

Nyt kaiken vastuun ja seuraukset kantaa kiusattu perheineen. Mekin päädyimme siirtämään lapsemme toisen kunnan alueella sijaitsevaan ykistyiseen kouluun. Matkakustannukset ovat meidän taloudessamme rasite, samoin terapia- ja lääkärikulut, joita maksamme edelleen, vaikka koulun vaihdosta on kulunut vuosi. Kunnallisia palveluja emme uskalla käyttää, koska niiden käyttäminen aiheutti vain lisäongelmia. Mm. sen, että lapsen ollessa pois koulusta psykiatrian käyntien takia, opettajat kieltäytyivät ilmoittamasta läksyjä "koska se asettaisi muut eri arvoiseen asemaan - kouluun on tultava" / mm. sen että yksi hoitava taho teki lapsestamme lastensuojeluilmoituksen, koska sanoin että vihaan kiusaajia, heidän perheitään ja koulua niin paljon, että tekisi mieli tehdä heille jotakin yhtä pahaa kuin he ovat tehneet minun lapselleni (kiusaajat olivat mm joukolla potkineet maassa makaavan lapseni koulun pihalla mustelmille ja ruhjeille). Ykistyisellä saa aikoja myös viikonloppuisin ja iltaisin. Ongelmana on vain se, ettei perheemme rahat riitä tähän, vaan maksamme terapiat lainarahalla.

Emme myöskään uudessa koulussa ole kertoneet asiasta mitään. Parempi näin, koska emme luota enää koululaitokseen,

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Oma lapsemme menetti terveytensä kiusaamisen seurauksena, johon vanhemmat joutui puuttumaan ilmoittamalla kouluun, mitä oli sattunut jatkuvasti. Hänet eristettiin oppilaiden toimesta täysin ja koko luokan voimin, kiusatut sai palautetta, minkä jälkeen lapsemme oli ilmaa ja hänet eristettiin ryhmän ulkopuolelle. Opettajat eivät näe kiusaamista, todennäköisesti valvonta on nimellinen ja sekin on osa tätä kiusaajien suojelukulttuuria, millasia ihmisiä noista tulee??! Mikäli oikeasti voi vaatia korvauksia kiusaajilta, tai joltain hallintobyrokratialta, niin olisimme kirjoittamassa laskun, mitä ihmisen elämän pilaamisen hinta on? Kuka työssä nykyisin oleva vanhempi voi mennä kouluun vartioimaan oman lapsensa terveyttä, siitä tulisi poliisi nhakemaan pian. Byrokratiaa on jo moninkertaisesti liikaa tässä maassa, ennemminkin toivoisi opettajalta nuorten mukana elämistä ja puuttumista epäkohtiin, se ei maksa mitään!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ei kiusaamisongelma helpota ollenkaan ennenkuin se kriminalisoidaan. Kiusaajille aina automaattisesti yhtenä rangaistuksena vahingonkorvauksia uhrille. Korvausvelvoitteet lankeaisivat korkoineen maksuun sitten kun kiusaaja on täysi-ikäinen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Uhri sortuu joskus ja hän saattaa olla kuka lapia/tai nuori tahansa, kun kamelin selkäranka katkeaa, sen hinta on valtava yhteiskunnalle!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

nimimerkille Tuntematon. Onpa hyvä kun mainitset tuon esikoulu. Kiusaaminen alkaa jo sieltä ja yksi syy tähänkin on esikoulun henkilökunta. Olen kuullut senkin, että esikoulun henkilökunta istuu paljon pyöreän pöydän ääreessä ja haukkuvat isolla äänellä lasten vanhempia ja henkilökunnan joukossa on harjoittelijoita jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tätä lasten vanhempien haukkumista ja sen on kuulleet myös esikoulussa olevat lapset. Kuusivuotiaat kyllä ymmärtävät sen kenen vanhempia siellä haukutaan. Nyt kun päivähoitokin on mennyt kouluviraston alaisuuteen mm. Oulussa, niin olisi syytä tehdä tarkastuksia ja pistokokeita, että mitä siellä oikein tapahtuu varsinkin esikoulun puolella. Kyllä kaikki alkaa jo esikoulusta ja esikoulun lapsethan menee usein samaan kouluun, jossa sitten aloitetaan se oikea koulukiusaaminen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tämä kilpailuyhteiskunta on luonut sellaisen ilmiön, että vanhemmat eivät puutu siihen jos oma lapsi on koulukiusaaja. Heillä on sellainen käsitys, että heidän lapsensa selviää paremmin aikuisena, kun voi jo lapsena käyttää "kyynärpäitä" kilpakuppaneihinsa. Tällä vielä vanhemmat kehuskelee.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kun lukee näitä kommentteja niin eipä yhtään ihmetytä miksi kiusaaminen on varsinainen suomalais-kansallinen ongelma aina esikoulusta hautaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kyllä asia on niin, että kaikki koulukiusaajat pitää kerätä omaan ryhmään ja niille tulee järjestää 1-2 tuntia viikossa ylimääräistä tapa-/käytös kasvatusta. Luulenpa, että kiusaaminen loppuu, kun jotuvat tekemään viikottain pitempää koulupäivää kasvatuksen muodossa. Tässä olis hyvä rangaistusmuoto koulukiusaajille, kun saavat jäädä kouluun vielä ylimääräiselle oppitunnille. Tämä toimintamalli ei taitaisi olla edes lainvastainen. Oltiinhan sitä jälki-istunnossa ennen vanhaankin jopa 2 tuntia kerralla tekemättömien kotitehtävien ja häiriköinnin/ilkeyksienkin vuoksi. Jos tämä kasvatusmuoto otetaan käyttöön lisätunteina, niin ei voida edes pahoinpitelystä tai väkivaltaisesta käytöksestä syyttää, niinkuin tehtiin Helsingissä Alppilan lkoulun opettajalle joka joutui ojentamaan kuritonta oppilasta. Tästäkin syytettiin ihan turhaan opettajaa. Kysymyksessähän saattoi olla oppilas joka oli myös koulukiusaaja. Tuskin tätä selvitettiin. Nyt kun koulu on alkanut, niin kovemmat otteet koulukiusaajillle. Olenpa kuullut semmoistakin, että koulukiusaajat eivät päästä VC:ssä käymään koko koulupäivän aikana sellaisia joita kiusataan. Tämähän on jopa terveysriski ja kuka vastaa vahingoista. Tämä on täysin järjeteöntä touhua ja kyllä opettajat kaiken huomaan. Onko asia niin, että opettajatkin pelkää näitä koulukiusaajia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Terttu puhuu asiaa vaikka käyttikin "lievää ilmaisua" siitä millaista elämää kiusaajille toivoisi/toivotaan.
Te kaikki jotka harrastatte tuota varsin ala-arviosta toimintaa, näytätte vain muille kuinka säälittäviä raukkoja olette.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Monet sanovat tässä keskusteluketjussa etteivät opettajat enää puutu kiusaamiseen. Silloin on syytä vielä asia viivyttelemättä viranomaisille tukittavaksi. Nykyisin kaikki epäillyt kiusaamiset kuuluvat automaattisesti poliisin kästeltäväksi.

Moni lapsi myös liittyy ajattelemattomuuttaan tukemaan kiusaajia. Heille riittää yleensä pari puhuttelukertaa eli järki-istuntoa, tai yksi kunnollinen kiinnijääminen.
Ja menkää vanhemmat itse paikalle valvomaan jos lapsianne kiusataan koulussa. Vaatikaa puhuttelu asiasta ja perään lastensuojelu/rikosilmoitus.
Omassa nuoruudessani yksikin koululautakunnassa istuva ilkityön tekijöiden äiti vähätteli aina 'pojat on poikia', mutta ilmoituset opetettajille ja vanhempien yhteydenotto opettajiin johti jokaiisessa tietämäsäni kiusaamistapauksessa kurinpidollisiin toimiin joko kotioloissa tai koulun kautta. Perheiden välit saattoivät jäädä väärinkäytösten seurauksena pysyvästi huonoiksi, mutta ainakin kiusanteko on iän karttuessa vähentynyt. Epäsuoraa kiusantekoa eivät kaikki nämä pahantekijät ole vielä aikusiälläkään lopettaneet, tai sitten he eivät todistettavasti osaa yksinkertaisiakaan vastuullaan olevia työtehtäviä (kuten lumen auraaminen siten ettei joku muu joudu heti tekemään saman työn kokonaan uusiksi).

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tarkennuksena vielä että viittasin yllä esimerkkinä lumikasojen tekemiseen esteiksi keskelle naapurien autotietä, vaikka samalla laskuttaakin työtunnit sen auraamisesta.

Kaikki on lähtöisin jostain selittämättömästä kateudesta jota vanhemmat menestyksekkäästi opettavat lapsille. Vanhemmat eivät pelkästään 'näe', he voivat ajattelemattaankin kannustaa sellaiseen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Eikö tuo oo päivänselvä asia, opettaja kun soittaa vanhemmille, niin sieltä kuuluu ensimmäisenä vastaus " ei meidän lapsi sellasta tee". Kiusaamisen voi lopetaa vain opettajien ja vanhempien auktoriteetti. Jos se on hukassa, niin sitä hakemaan. Nykyajan nössöt tärisee jo pelkästä äänen korotuksesta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Varmin keino kiusatun elämän pilaamiseen on kun vanhemmat ilmoittaa koululle kiusaajien nimet. Opettaja kuulustelee kiusaajia, jotka ylättävän monesti erinomaisesti menestyviä oppilaita, arvostettuja toisten kaveriporukassa ja he selviää puhuttelulla. Kiusattu jää täysin yksin, kaverit häipyy kokonaan (vasikka) ja lopulta hän ei uskalla käydä koulua , syrjäytyy, ei uskalla mennä kouluu ja elämä nuorella täysin pilalla. Hän ei olisi halunnut vanhempien puuttuvan kiusaamiseen vaan kärsivän hiljaa! Vanhempana jonka lapsen elämän kiusaajat on täysin pilanneet, antaisin opettajille saman neuvon minkä silloinkin kun lastamme kiusattiin, eli älkää antako tietolähdettä kiusaajille, vaan seuratkaa tilannetta tarkoin ja vasta sitten puuttukaa koulunpuolelta omissa nimissä välittömästi kiusaamiseen. Meidän tapauksessa asia meni niin, että koulu kyseli kiusaajilta pitääkö lapsemme ja meidän vanhempien kertomus paikkansa rajuista henkisestä/fyysisistä kiusaamisista, mikä piti paikkansa ja seurasimme sen kehittymistä vuosia. Kiusaamisen tuonti julki Rehtorille vanhempien kautta, sinetöi lapsemme syrjäytymisen ja yksinnäisyyden.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Valitettavasti tämä ' Ei saa paljastaa tietolähdettä' on monella tapaa oikeassa. Kun kiusattu tai tämän perhe kertoo kiusaamisesta koulussa, kiusatusta tulee koko yhteisön ja julkisen sektorin virkamiesten sylkykuppi. Kaikki alkaa siitä, että koulun opettajat, rehtori ja myös kuraattori ja psykologi eivät halua puuttua kiusaamiseen. Heidän on helpompi olla voimakkaamman, eli kiusaavan joukon puolella. Jos olisimme tämän päivän tienneet etukäteen, olisimme toimineet toisin. Ensinnäkään emme olisi ottaneet kiusaamista esille koulussa. Olisimme puhuneet kiusaavista koululaisista vihjaillen heidän olevan 'erilaisia', 'aggressiivisia', 'tuntityöskentelyä häiritseviä', 'epävakaita'. Olisimme ohjanneet omaa lastamme etsimään tilaisuuksia asettua kiusaajien puolelle heikompia/ passiivisempia/ ystävällisiä oppilaita vastaan. Olisimme kertoneet lapsellemme, että hänen kannattaa miettiä kuka koulussa on heikossa tilanteessa (vanhempien avioero käynnissä, pienikokoisuus, punatukkaisuus, huono urheilussa, heikko koulumenestys, nörtit vaatteet, outo ääni jne.) ja pyrkiä siihen, että kiusaajat huomaavat tämän ja alkavat kiusata tätä toista oppilasta. Kaikki muut toimivat näin, siksi meidänkin olisi pitänyt pelastaaksemme lapsemme. Tajusimme tuon kouluyhteisön logiikan liian myöhään. Pahinta oli, että koulun henkilökunta asettui kiusaavan joukon puolelle. Ja vielä järkyttävämpää oli tuon kaupungin poliisin, lastensuojelun ja terveydenhuollon vähättelevä ja lastamme syyllistävä suhtautuminen. Ainoa keino pelastaa lapsemme oli paeta tuosta kaupungista ja välttää kunnallisten palveluiden käyttöä. Kiva-kouluhankkeet ja muut 'viralliset ohjeistukset', joita kaupungilla oli metrikaupalla, olivat vain sanahelinää. Kuvottaa vieläkin. En luota suomalaiseen koulu- ja hyvinvointijärjestelmään ja sen virkamiehiin/työntekijöihin tippaakaan. Minun silmissäni jokainen rehtori, opettaja, poliisi, virkamies, lastensuojelutyöntekijä on paha ennen kuin toisin todistaa. Yök.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Näinhän se on, mutta ei kaikki ole väkivaltaisia. Kiusaaminen on niin sairasta, että miten lyöt jatkuvaa henkistä sortamista?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ikinä en ole kuullut, että kotona kertominen tai opettajalle kertominen auttaisi mitään. Tai että puhumalla olisi kiusaaminen saatu loppumaan. Sain aikoinaan seurata yhden kiusaamistapauksen päättymisen, se päättyi kiusatun pojan isonveljen nyrkkiin. Mitään pahaa ei tässä tapahtunut, kun kiusaaminen kerran loppui siihen paikkan. Ei auttanut vanhemmat, ei opettajat. Eikä siihen aikaan mitään rikosilmoitusta tehty.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (38)
Mainos
Mainos
Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Venäjä vain uhkailee?

152 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Haukkuvien koirien pito kerrostaloissa kiellettävä heti !

Olen samaa mieltä. Ei ole oikein että koiranomistajat voivat terrorosoida koko yhteisöä nuin. Sama homma on omakotialue... Lue lisää...
Ehdottomasti

Jari ja sarjakuvat

Jari

24.6.
Jari on tauolla. 26.6. - 1.8.

Naapurit

27.7.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 379 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image