Suomessa tyttöjen ympärileikkaus on rikos. Silti samantyyppisiä leikkauksia voidaan tehdä intersukupuolisille lapsille ilman, että ihmisoikeusjärjestöt ärähtävät asiasta. Oulun yliopistollisen sairaalan lastenkirurgin Mika Venholan mielestä tämä on pöyristyttävää.
"Jokainen lapsen oikeuksia koskeva julistus ja laki kieltää intersukupuolisten lasten kosmeettiset leikkaukset. Täysin terveitä lapsia leikataan vain siksi, etteivät he mahdu yhteiskunnan ahtaaseen kahtiajakoon miehestä ja naisesta. Lapsella on oikeus ruumiiseensa."
Kosmeettisessa leikkauksessa kirurgi poistaa lapsesta toisen sukupuolen piirteitä ja korostaa toisia piirteitä. Käytännössä lapsi siis muokataan näyttämään fyysisesti sukupuolelta, jonka lääkärit ovat hänelle valinneet.
Venholan mukaan yleensä ei löydy terveydellisiä syitä, miksi lapsen sukupuolielimiä pitäisi leikata.
Asia tulee ajankohtaiseksi vasta myöhemmässä kasvuvaiheessa. Silloin ihminen voi itse sanoa, haluaako hän mitään tehtävän itselleen.
Mika Venhola kieltäytyy tekemästä kosmeettisia leikkauksia intersukupuolisille lapsille.
Seksuaalinen tasavertaisuus ry Seta palkitsi Venholan äskettäin intersukupuolisten lasten puolestapuhujana. Venhola ei kuitenkaan halua seksulaisoida asiaa.
Suomessa leikkauksia tekevät Helsingin ja Oulun yliopistolliset sairaalat. Helsingissä intersukupuolisia lapsia leikataan edelleen kosmeettisista syistä.
Lapsi "korjattava normaaliksi"
Intersukupuolisuus ei häviä leikkaamalla. Ihminen kokee silti olevansa intersukupuolinen, vaikka häntä leikattaisiin kuinka paljon tahansa. Lääkärit tekevät intersukupuolisuudesta taudin, vaikka se ei ole sitä. Tautia on helpompi käsitellä kuin yhteiskunnallisia normeja siitä, mitä kulttuurissa pidetään normaalina.
Leikkauksilla voidaan tehdä paljon haittaa lapselle. Leikatuista elimistä voi lähteä tunto. Ihminen saattaa kärsiä kipua koko elämänsä ajan.
Lapsena tehdyt leikkaukset vaativat usein leikkauksia myöhemmin, kun sukuelimet alkavat kehittyä ja kasvaa.
Jos lapsi kokee olevansa toista sukupuolta kuin mihin lääkäri on hänet leikkauksella määrännyt, tilannetta on jälkeenpäin hankala korjata.
Pahimmissa tapauksissa lääkärit ovat kohottaneet vanhempia salaamaan intersukupuolisuus lapseltaan. Tällöin lapsi kasvaa tietämättä, miksi hän kokee itsensä erilaiseksi kuin muut. Aina tietoa lapsena tehdyistä leikkauksista ei ole haluttu luovuttaa aikuisille intersukupuolisille, kun he ovat selvittäneet taustaansa.
Lääkärit eivät halua muutosta
Asia on noussut maailmalla keskusteluun siksi, että intersukupuoliset ovat itse korottaneet äänensä kohtelustaan. Lääkäreiltä halua muutokseen ei löydy. Venholan mielestä 50 vuotta vanhoihin hoitomenetelmiin jumittuminen on lääketieteelle häpeällistä.
"Muutos olisi helppo toteuttaa Suomessa. Riittäisi, kun kymmenen ihmistä muuttaisi käytäntöjään. Valitettavasti vastarinta on lääkärikunnassa voimakas."
Koska intersukupuolisuutta ei tilastoida, ei tiedetä, kuinka paljon heitä Suomessa elää. Mika Venhola arvelee, että luku lasketaan muutamissa sadoissa.
Intersukupuolisuuden määritelmän täyttäviä lapsia syntyy vuosittain ehkä viidestä kymmeneen. Oulussa syntyy vuosittain noin kymmenen lasta, joiden kohdalla sukupuoli ei ole heti selvä. Näistä muutamat osoittautuvat intersukupuolisiksi ihmisiksi.
Venhola näkee tilastoinnin puutteen ongelmana. "Intersukupuoliset ovat ryhmä, joka ei tiedä olevansa olemassa. He luulevat olevansa yksin maailmassa. Tällöin äärettömän tärkeä vertaistuki jää puuttumaan ja identiteettiä on vaikea kehittää."
Myös lääketiede menettää paljon, kun potilaat liukuvat lääkäreiden käsistä tavoittamattomiin.
"Ei voida seurata, kuinka hoito on vaikuttanut. Näin hoitoa ei voi parantaa eikä tutkittua tietoa kerry."
