Itämeren alueen venäläinen sotilaslentoliikenne nousi vuonna 2017 uuteen huippuunsa, kertoo Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg.
– Vuodesta 2012 lentoliikenne on noussut noin kolminkertaiseksi. Edellinen huippuvuosi oli 2014, mutta viime vuonna Venäjä ylitti sen volyymin, Lindberg toteaa Lännen Median haastattelussa.
Edelleen venäläiskoneet ajoittain lentävät lentoja, joissa ei ole lentosuunnitelmaa, ei yhteyttä lennonjohtoihin, transponderi ei ole päällä tai mikä tahansa yhdistelmä näitä.
Itämerellä lentää siis myös kokonaan pimeitä lentoja, joilla ei ole lentosuunnitelmaa, radioyhteyttä eikä transponderia päällä.
Venäjä on suurin toimija myös merellä, mutta aktiivisia ovat kaikki Itämerellä toimivat valtiot, joko merellä tai ilmassa.
– Vuoden 2014 tapahtumat laukaisivat dominoketjun. Nato on tuonut lisäjoukkoja Baltian maihin ja Yhdysvalloilla oli ensin European Reassurance Initiative -ohjelma, arvoltaan miljardi dollaria vuodessa. Nyt se on European Deterrence Initiative, jonka budjetti nousi neljään miljardiin ja viimeisimmällä päätöksellä 6,5 miljardiin dollariin. Kun usein on pohdittu, ovatko amerikkalaiset vetäytymässä Euroopasta, näiden lukujen ja konkreettisten toimien valossa eivät todellakaan ole, pikemminkin päinvastoin.
Lindbergin mukaan Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa, eikä Venäjä ole tehnyt sellaisia sotilaallisia toimenpiteitä, jotka olisivat kohdistuneet tietoisesti uhkana Suomeen. Tosin samalla toiminta maamme lähialueella on erittäin aktiivista.
– Julkisuudessa on ollut hokema, jonka mukaan arktista aluetta ei tule militarisoida. Se tavallaan meni jo.
Puolustusvoimien nykytilaa kuvatessaan Lindberg lainaa amerikkalaista sanontaa "lean and mean", kevyt, notkea ja iskukykyinen.
– Sodanajan vahvuutemme [280 000] on enemmän kuin kaikkien muiden Pohjoismaiden vahvuus yhteensä. Saksassa se on 235 000, ja kyseessä on 80-miljoonainen kansa.
Vastaavasti koulutusmäärät ovat muissa Pohjoismaissa vain murto-osia Suomen luvuista.
– Ruotsin puolustusvoimat tavoitteli viime vuonna 4 000 koulutettavaa, ja kaksi kertaa Suomen kokoisesta ikäluokasta saatiin 2 230 henkilöä. Samalla suhdeluvulla meillä olisi 1 100 vapaaehtoisia, kun nyt varusmiehiä on noin 22 000 vuodessa.
Tällainen vertailu on toki liian yksinkertaistava, ja suorituskykyä löytyy muualtakin. Esimerkiksi Suomen kenttätykistö on Puolan ohella Euroopan suurin.
– Jos kysytään, että onko meillä mitään kättä pidempää, ja pitäisikö olla enemmän, voisi oikeutetusti kysyä kuinka paljon enemmän suorituskykyä sitten vielä pitäisi olla? Meillä on muun muassa tämä sodanajan vahvuus sekä kenttätykistö, jota muuten parhaillaan modernisoimme hankkimalla uusia telahaupitseja, joissa voidaan käyttää Pohjoismaiden pisimmälle kantavia täsmäammuksia ja -raketteja.
Näitä K9-tykkejä Suomi on hankkinut Etelä-Koreasta enemmän kuin Norja ja Viro yhteensä. Maavoimien iskukykyä vahvistavat myös esimerkiksi Hollannista ostetut Leopard 2A6 -panssarivaunut.
– Takuuvarmasti näiden uskottavuus noteerataan tällä hetkellä.
Lindberg korostaa, että vähänkäytetyn kaluston hankinnassa on etunsa.
– Kun ostimme Hollannista käytettyjä raketinheittimiä, uusimme ensin niiden ammunnanhallintajärjestelmän, ja parhaillaan olemme hankkimassa niihin Yhdysvalloista maailman moderneimpia sekä tarkimpia raketteja. Tämä on veronmaksajan kannalta hyvä asia: Vähänajetut lavetit ovat edullisia, me vaihdamme niihin uudet aivot ja projektiili (=ammus) on maailman modernein. Sehän on osa, joka kiinnostaa vastaanottavassa päässä.
Kenraalin mukaan tilannetta helpottaa hallituksen viimevuotinen päätös myöntää valmiuden ylläpitoon 50 miljoonan euron lisävarat. Nyt valmiutta ei tarvitse ylläpitää materiaalihankintojen kustannuksella yhtä paljon kuin aiemmin. Toisaalta käytetyn puolustusmateriaalin kysyntä on maailmalla kasvanut, mikä vaikuttaa saatavuuteen.
– Jos esimerkiksi Hollannilla olisi vielä Leopard-panssarivaunuja, tuskin he enää niitä myisivät. Olimme liikkeellä oikeaan aikaan.