Kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen arvioi Lännen Medialle, että Venäjä olisi kansainvälisessä tuomioistuimessa heikoilla, jos maa rikkoisi Ahvenanmaan neutralisointia.
Korhonen korostaa, että kansainvälisessä oikeudessa lähteinä pidetään sekä valtiosopimuksia että vakiintunutta tapaoikeutta.
– Tuomioistuin katsoisi, onko 94 vuoden aikana Venäjän valtiollisista elimistä annettu lausuntoja, joissa haastetaan Ahvenanmaan asema, tai onko Venäjä tehnyt tekoja, kuten alueloukkauksia, jotka osoittaisivat, että maa ei hyväksy Ahvenanmaan sopimusta vuodelta 1921, Korhonen arvioi.
– Venäjän olisi hirvittävän vaikeata löytää todistusaineistoa sille, että tapaoikeudellista sitovaa normia ei olisi ehtinyt muodostua, hän lisää.
Professorin mukaan Venäjä voi silti poikkeusoloissa väittää, että maa ei ole koskaan tunnustanut Ahvenanmaan neutralisointia eli sitä, että saarialue pitäisi jättää myös kriisi- tai sotaoloissa rauhaan.
– Keskustelu on akateemista, koska kyllähän Venäjä voi halutessaan haastaa Ahvenanmaan demilitarisoinnin ja sanoa, että se koskee sen mielestä vain rauhan oloja. Tämän tulkinnan he voivat tehdä, vaikka muu kansainvälinen yhteisö olisi perustellusti eri mieltä, Korhonen sanoo.
Hän ei silti pidä juridisesti viisaana sitä, että Venäjää vaaditaan ilmaisemaan kantansa.
– Juridisesti on hölmöä, että suomalaiset ja muut Itämeren valtiot haastavat Venäjää kertomaan avoimesti, hyväksyykö maa neutralisoinnin. Jos sieltä tulee julkilausuma, jossa ilmoitetaan, ettei maa ole koskaan sitoutunut vuoden 1921 sopimukseen, se on meille huono asia, Korhonen toteaa.
Avoimessa keskustelussa paradoksi
Avoimeen julkiseen keskusteluun sisältyy suuri paradoksi: se saattaa antaa Venäjälle juridisen argumentin.
– Venäläiset voivat sanoa, että he eivät ole tapaoikeudellisesti sidottuja, koska myös Suomen ja muiden maiden viranomaiset ovat asiaa epäilleet. Oikeuskäytännössä on annettu arvoa ministeritason lausunnoille, joten sille on varmasti syynsä, miksi Suomen pääministeri ja presidentti ovat noudattaneet vanhaa roomalaisen oikeuden periaatetta, jonka mukaan nukkuvia koiria ei saa häiritä, Korhonen tulkitsee.
Professori korostaa, että Venäjän liittyminen vuoden 1921 sopimukseen olisi toivottavaa.
– Tietenkin se olisi hyvin toivottavaa, mutta kädenojennuksen vaatiminen näin tulehtuneessa tilanteessa tuntuisi poliittisesti erikoiselta. Onko tämä se aika, jolloin Venäjä sanoisi julkisesti hyväksyneensä jonkin sopimuksen, jota se ei ole koskaan allekirjoittanut, Korhonen epäilee.
– Mutta en ole poliitikko, enkä osaa arvioida, mikä on strategisesti järkevää. Juridisesti on hyvä, ettei asiaa ole korkeimmalla valtiollisella tasolla nostettu esille, koska se kyseenalaistaisi tapaoikeudellisen normin, joka olisi paras argumenttimme kansainvälisessä oikeudessa.
Paperilla Venäjä on tunnustanut vain rauhan aikaa koskevan Ahvenanmaan demilitarisoinnin.
Puolustusministeri Jussi Niinistö arvioi heinäkuun lopulla LM:n haastattelussa, että Suomi ei voi luottaa Ahvenanmaan kohdalla 100-prosenttisesti kansainvälisen oikeuden antamaan suojaan.
Niinistö kertoi, että puolustusministeriössä on alettu suunnitella sitä, miten Suomi toimisi niin sanotussa vihreiden miesten -tilanteessa.
