Viimeisestä Rion olympialaisissa esiintyneestä suomalaisurheilijasta Antti Ruuskasesta ei ollut kirkastamaan Suomen kisoja. Keihäskisasta tuli suomalaisittain laimea; Ruuskanen jäi yli viisi metriä kauden parhaastaan ja sijoittui kuudenneksi.
Pronssimitali olisi ollut tarjolla, mutta se ripustettiin Rion Olympiastadionilla Trinidad&Tobagon Keshorn Walcottin kaulaan.
– Tosiasia on, että kärkikaksikko heitti omalla hyvällä tasollaan. Kolmanteen sijaan olisi ollut hyvät mahdollisuudet, Ruuskanen sanoi.
– Oli viisi kovempaa miestä, siitä se kiikasti. Vika oli tehon puutteessa, ajoituksessa, ja piässäkin. Kyllä minä kaikkeni yritin. Missään nimessä ei luovutettu, loppuun asti taisteltiin.
Viime kesän maailmanmestari, Kenian Julius Yego osoitti taas olevansa isojen kisojen mies. Vaisun kesän jälkeen Yego latasi ensimmäisellään 88,24. Lähimmäs pääsi Thomas Röhler, ysikymppisillään kauden alussa kohahduttanut saksalainen, joka oli pitkään 87,40-metrisellään kakkossijalla.
Rion keihäsilta sai dramaattisen käänteen neljännellä heittokierroksella, kun Yegon tukijalan nilkka muljahti alta. Hän kaatui pahasti, loukkasi toisenkin jalkansa ja könkkäsi vaivaisena sivuun. Kultamitalissa kiinni ollut kyynelehtivä mies kärrättiin ensiapuun pyörätuolilla, ja estradi jäi Röhlerille.
Saksalainen heitti viidennellään 90,30 ja pudotti Yegon hopealle.
– Röhler on taitava, Ruuskanen kehui.
– Nuori, nälkäinen ja taitava. Siinä on paljon ylistyssanoja. Oikea mies voitti.
Röhler osasi ajoittaa kuntonsa, sai kerättyä itsensä Amsterdamin EM-kisojen pettymyksen jälkeen ja vammansa korjattua.
Ruuskasen paras heitto oli kolmannen kierroksen 83,05, jonka hän heitti pakkoraossa, sillä hetken näytti jo siltä, että kilpailun kolme viimeistä kierrosta heitetään ilman suomalaista.
Suusta pääsi supisuomalainen v-sana, kun mies talsi viivalta pois.
– Ensimmäisessä heitossa tuli harvinainen yliastuminen, en muista milloin on tullut. Sen verran tukijalka pumppasi, vaikka yritin ensimmäiselle kierrokselle laittaa pauhua, hän kertasi.
– Meni kolmannelle kierrokselle se paineheitto. Sain keihään asentoon, ja tulos oli tuo. Sitten ruvettiin heittämään sitä pitkää kaarta, mutta eipä se tullut.
Takana on Amsterdamin EM-pronssista ja loukkaantumisesta asti kestänyt minuuttipeli, jota vielä sekoitti lisää ankara vatsatauti. Siihen nähden tulos olisi voinut olla huonompikin, mutta tosiasia on, että Ruuskasen aika loppui kesken. Hän oli nousukunnossa EM-kisoissa, jossa syntyi kauden paras heitto, 88,23, ja huipun piti tulla vasta Riossa. Mutta jossittelu on turhaa.
– Matkalle tuli pari muuttujaa sotkemaan asioita. Mutta varmasti tehtiin asiat niin hyvin kuin pystyttiin.
