Pöytälätkää pelatessa hymy on herkässä, vaikka häviäisikin, tunnustaa Otto Pesälä, 18, uudessa pienessä opiskelijakämpässään lätkäpöydän metallitankoja veivatessaan.
Lyhyen aikaa puolustajalla isoa kiekkoa vatkattuaan Otto paukauttaa rapean kulmalaukauksen kolme kuukautta Ottoa pöytälätkässä valmentaneen Juho Raution joukkueen maaliverkkoon.
"Pöytäjääkiekon erottaa oikeasta lätkämatsista se, että osanottaja voi miettiä strategioitaan rauhassa niin, ettei toisen puolen pelaaja iske koko ajan iholle", Nokialta kesätöitä saanut Madetojan musiikkilukion tämän kevään ylioppilas tunnustaa.
Oton pöytälaatikosta paljastuu pelin tuoksinassa kalmisto, jossa makaa kaksi polvesta alaspäin amputoitua ykkösketjulaista ja yksi mailansa rikkonut molari.
Oikeassa jääkiekossa rutisevat puhki lihakset, ja paukkuvat poikki pelaajien pinnat. Pöytäjääkiekossa taas tarvitaan enemmän viekkautta, kuin voimaa. Se vaatii pelaajalta korttihain kärsivällisyyttä, ja kaikissa urheilun tarkkuuslajeissa vaadittavaa armotonta pelisilmää.
"Tekniikka ja kylmäpäisyys ovat ne jutut, joilla pöytälätkässä pärjää", Otto tietää.
Pelisilmää löytyy myös Juholta, joka on yksi parhaita oululaisia junioritason pöytäkiekkoilijoita.
Ensi viikonloppuna Madetojan musiikkilukiota käyvä kiekkoritari matkaa Latvian Riikassa pidettäviin pöytälätkän EM-kisoihin. Pisteitä hän on ehtinyt haalia kaudella 2007-2008 eri puolella Suomea pidettävissä seitsemässä turnauksessa.
"Minulla tosin on pöytälätkässä häviämisen Oulun ennätys, kun otin viime vuonna nokkiini 0-14", Juho naurahtaa viikkoa ennen suurta tulikoettaan.
Pitkät turnaukset vaativat pelaajalta hyviä hermoja, kovaa kuntoa ja kestävää takamusta.
Juho uskoo, että pöytäjääkiekon alkeita voi hyvin opetella jo seitsenvuotiaana. Hän jatkaa, että Suomesta löytyy jo puolisen tusinaa 9-13 -vuotiasta pelin ammattilaista.
"Isoissa turnauksissa olen törmännyt moniin itseäni reilusti nuorempiin kavereihin, jotka ovat päihittäneet vanhemmat vastustajansa", hän kertoo.
Vaikka pöytäjääkiekkoilijoilla ei synny muovista valettuihin kivikasvoisiin pelaajiin samanlaista suhdetta, kuin esimerkiksi miniatyyriharrastajilla, on jokaisella kentän pelaajalla oma nimensä.
Maalin taakse koukkaavaa vasenta laitahyökkääjää kutsutaan Koneeksi ja muualla maailmassa esimerkiksi nimillä Maskin tai Maltsev.
"Yksi vaikeimmista tempuista on lampaanpapana, jossa juuri vasen laituri lyö kiekon todella lujaa maalivahdin verkkoon niin, että se kiipeää maalin yli ja ropsahtaa verkkoon molarin selän kautta", Otto kertoo.
Lampaanpapanaa ja muita pöytälätkän hienouksia voi Oulussa opetella esimerkiksi ensi viikonloppuna järjestettävien Valtakunnallisten lähetysjuhlien nuorten Yökahvilan pöytälätkäkisoissa.
Muovikaukaloiden ikijäällä maskit huurussa kiekkoa mättävien pikku-ukkojen mittelöt järjestään Oulun Energia Areenan Kärppäbaarissa perjantaina 13.6. ja lauantaina 14.6 osoitteessa Teuvo Pakkalan katu 11 kello 21 alkaen.
Turnaukseen voi ilmoittautua jäähallin infopisteessä perjantaina. 13.6.2008 kello 12-20.30 välillä. Pöytälätkäkisa, jonka ohessa järjestetään myös XBOX NHL2008 -turnaus, on epävirallinen, ja paikalle on sitä varten hankittu kymmenen iskemätöntä pelipöytää.
"Mittelö on kaikille avoin, ja parhaat palkitaan", Oulujoen seurakunnan nuorisotyöntekijä Jouni Heikinheimo lupaa.