Tiedot nimistä Jouko Vahtolalta ja hänen tutkimuksestaan Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty.
Paikannimet ovat tavalla tai toisella olleet sidoksissa ympäristöön, elintapaan, kulttuuriin tai antajaansa.
Vanhat suomalaiset paikannimet voidaan jakaa miltei poikkeuksetta kahteen ryhmään: luontonimiin ja talon tai kylän nimiin, jotka loppuvat tavallisesti -la ja -lä päätteisiin. Talojen ja kylien nimet olivat usein alun perin henkilön nimistä tulleita. Yleensä ensimmäiset paikannimet syntyivät alueen vanhimman asutuksen myötä tärkeille paikoille.
"Paikannimien tutkimus on monitieteistä. Nimiä voi tarkastella esimerkiksi historiasta, arkeologiasta tai suomen kielestä käsin. Itsekin opiskelin historian ohella suomen kieltä", Vahtola toteaa.
Paikannimistössä
useita kerroksia
Vahtolan mukaan tutkijan on tiedettävä nimen syntyajankohta, jotta sitä voisi käyttää historiallisena todistuskappaleena. Suomalaisten nimien ajoitus saattaa olla vaikeaa.
"Se on luonnollisestikin suhteellista ajoitusta, jossa käytetään erilaisia kriteereitä. Nimistöstä voidaan löytää erilaisia nimikerroksia. Ne suhteutetaan jo tiedettyihin historiallisiin faktoihin."
Oulun alueelta erottuu neljä nimikerrosta. Vanhimmat paikannimet ovat saamelaista nimistöä, sitten tuli keskiaikaisia nimiä ja vuonna 1605 perustetun Oulun kaupungin myötä annettiin uusia nimiä. Neljäntenä kerroksena alueelta löytyy vielä uudempaa nimistöä.
Paikannimiä on historian puitteissa tutkittu vähän. Vahtolan mielestä tutkimus ei ole juurikaan edistynyt 1980-luvun alun jälkeen. Yhdeksi syyksi hän arvelee nimistötutkimuksen työläyttä.
Usein nimistä kiinnostuva haluaa selvitellä myös oman nimensä taustoja. Vahtola vihjaa, että alkuun pääsee etsimällä kirjastosta Suuren suomalaisen nimikirjan tai ottamalla yhteyttä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimipalveluun.
Nimiä Hämeestä,
Savosta ja Saksasta
Oulun yliopistolla Suomen ja Skandinavian professorina toimiva Vahtola hurahti paikannimien tutkimiseen jo 1970-luvulla. Aiheesta syntyi ensin gradu Paikannimistö Tornionlaakson asutushistorian lähteenä ja vuonna 1980 väitöskirja Tornionjoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty.
"Olin kiinnostunut pohjoisen ihmisen juurista, siitä milloin ja mistä tänne on tultu. Koska siitä aiheesta ei ollut kirjallisia lähteitä saatavilla, nimet osoittautuivat keinoksi saada vastauksia tutkimusongelmaan", Vahtola kertoo.
Tällaisessa tapauksessa historioitsijan täytyy tarkastella nimien sisällön lisäksi niiden alkuperää. Alkuperän kautta valkenevat alueen varhaiset asuttajat ja heidän taustansa. Aina ei ole mahdollista selvittää, mikä on ollut jonkin nimen lähtöalue.
Vanhin asutus
saamelaista
Vahtola löysi Tornionjoen ja Kemijoen laaksojen vanhoja nimiä lähinnä verokirjoista ja kansanperinteestä. Tulijoiden vaikutus näkyi siten, että muualta tulleet nimesivät uudessa ympäristössä paikkoja itselleen tutulla sanastolla. Paikannimiin saattoi siirtyä heimojen nimiä osoituksena siitä, mikä paikka oli kenenkin hallinnassa. Esimerkiksi Iijokivarressa on Karjalankylä.
Alueen vanhin asutus osoittautui saamelaiseksi ja se juontui todennäköisesti jo kivikaudelta. Myöhemmin alueelle tuli uudisväestöä Hämeestä, sitten myös Karjalasta, Savosta, Ala-Satakunnasta, Varsinais-Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Itämeren kaupan seurauksena jokilaaksojen paikannimissä näkyi saksalaisvaikutuskin.
Väitöskirjansa jälkeen Vahtola on hyödyntänyt paikannimistöä kirjoittamissaan paikallishistorioissa, muun muassa Oulujokilaakson ja Rovaniemen historiaa käsittelevissä teoksissa. "Nimet ovat konkreettinen asia tämän päivänkin ihmiselle ja ne kiinnostavat monia."
Nykyihminenkin
jättää jälkiä
"Paikannimistö on yleisesti ottaen kestävää ja pysyvää. Nimet eivät muutu itsestään, vaan muutokseen on aina jokin syy. Jos paikkaa on käytetty johonkin tiettyyn tarkoitukseen ja tämä käyttö loppuu, silloin nimikin saattaa vaihtua", Vahtola kertoo.
Vanhoissa paikannimissä näkyivät menneisyyden suomalaisten tiivis suhde luontoon, luonnon hyödyntäminen, siihen perustuvat elinkeinot, tavat, uskomukset ja rajat. Luontosuhteen muutos ja vanhojen elinkeinojen häviäminen on aiheuttanut sen, ettei nimille ole enää samanlaista tarvetta.
Osa vanhasta nimistöstä on hävinnyt kokonaan käytöstä. "Onneksi nimistöä saatiin kerättyä talteen haastattelemalla vanhoja ihmisiä". Uuttakin nimistöä syntyy. Oulussa on viime vuosina jouduttu ideoimaan uusia nimiä kaupungin nopean kasvun takia. Joillakin alueilla nimiä on haettu kaupunginosan historiasta, esimerkiksi Meri-Toppilassa menneisyyden merenkulku näkyy katujen nimissä.
"Mielestäni annetuilla nimillä pitäisi olla vieläkin jokin todellisuuteen ankkuroituva asiasisältö. Voisimme miettiä, mitä jälkiä haluamme jättää tästä ajasta nimistöön", Vahtola pohtii.