Vielä viisi vuotta sitten lihaskunnon ylläpitämisessä vannottiin kuntosaliharjoittelun nimeen, ja kunnon painoilla. Nyt puhutaan syvistä lihaksista, joita ei voimiensa äärirajoilla pinnistelevä välttämättä löydä.
Syvät lihakset ovat asentoa ylläpitäviä lihaksia eli ryhtilihaksia, jotka ovat kaikkein lähimpänä ihmisen tukirankaa. Niiden tehtävänä on ylläpitää normaalia ryhtiä.
Fysiatri Sinikka Levoska kannustaa ihmisiä etsimään syvät lihaksensa ja pitämään niiden kunnosta huolta.
"Kun meillä on normaali ryhti, myös nivelemme toimivat optimaalisesti."
Pinnallisilla ja syvillä lihaksilla on olennainen ero. Pinnalliset lihakset saavat aikaan liikettä ja räjähtävää voimaa.
Niiden toiminta perustuu jännitys-rentous -ominaisuuteen.
Syvien lihasten keskeinen ominaisuus on kestävyys. Ne jaksavat ylläpitää asentoa vaikka kuinka kauan.
Jos ryhtiä yrittää pitää yllä pinnallisilla lihaksilla, se ei onnistu, koska niillä ei ole siihen vaadittavaa kestävyyttä.
Tyypillisin oire, joka kertoo syvien lihasten heikkoudesta, on ryhdin ylläpidon vaikeus. "Esimerkiksi toimistotyössä ihminen voi aloittaa aamusta hyvässä ryhdissä homman, mutta tunnin päästä hän jo lösöttää pää pitkällä ja selkä köyryssä."
Ryhdin ylläpidon kannalta tärkeimmät syvät lihakset ovat syvä, poikittainen vatsalihas lantiossa ja lapojen alapuolella olevat lapojen alasvetäjälihakset.
Kun syvä vatsalihas on heikko, lantio ei istuessa jaksa pysyä suorassa, vaan se keikahtaa taakse. Hartiat tulevat eteen ja rintalihakset alkavat kiristää, kun lavan alasvetäjätkään eivät jaksa pitää päätä ja hartioita normaalissa ryhdissä.
Lukuisat ongelmat juontavat juurensa ryhdin pettämiseen. "Kun rangan pitäisi olla liikkuva, usein käy niin, että meillä onkin jäykkä ranka, jonka ympärillä on kireät selkälihakset ja heikot vatsalihakset", Levoska kuvailee.
Istumatyötä tekeville tyypillinen heikko paikka ovat myös kiristävät lonkankoukistajat, jotka vääristävät lannerangan ryhtiä.
"Ihmisen biomekaniikkaa voisi verrata purjeveneen mastoon. Masto menee vinoon, jos kaikki sitä pystyssä pitävät köydet eivät ole tasapainossa", Levoska havainnollistaa.
Levoska näkee työssään päivittäin syvien lihasten heikkouksien seurauksia. Päänsäryt, käsien säteilyoireet, selkäkivut, olkapäävaivat ja jännetulehdukset ovat tyypillisiä ongelmia, jotka johtuvat siitä, että heikot syvät lihakset ovat muuttaneet ihmisen ryhtiä. Biomekaniikka ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla.
Syviä lihaksia pitäisi siis vahvistaa, mutta kuinka treenata lihaksia, joita ei tunnista kehossaan. Levoskalla on ollut potilainaan jopa liikunnan ammattilaisia, joilla on ollut puutteita asentoa ylläpitävässä lihaksistossaan.
Levoska nostaa pilateksen erityisen hyväksi liikuntalajiksi syvien lihasten treenaamiseen.
Ylipäänsä lajit, joissa suositaan hyvää ryhtiä, ovat hyödyksi. Kaikki riippuu siitä, treenataanko oikealla tekniikalla. Voi harjoitella väärin ylläpitämällä ryhtiään dynaamisilla lihaksilla, ei syvillä.
Pitkään pilatesta ohjannut Ylab-pilatesohjaaja ja työfysioterapeutti Riitta Alatalo on huomannut, että aktiiviliikkujien on monesti vaikeampi löytää syvät lihaksensa kuin niiden, joilla ei ole vahvaa liikunnallista taustaa.
"Aktiiviliikkujalle uusien mallien oppiminen voi olla tiukassa, koska hän voi olla niin juuttunut omaan motoriseen tapaansa liikkua."
Pilateksen lisäksi Alatalo pitää hyvinä syvien lihasten lajeina ainakin joogaa ja taijiita.
"Perinteinen hiihto on monipuolisuudessaan hyvää syvien lihasten treeniä, jos syviä lihaksiaan osaa käyttää."
Kahvakuulaa hän kehuu myös. "Kunhan malttaa ottaa käteensä riittävän pienen pätykän. Se on ihan mainio väline, sillä siinä hallinta ei pysy, jos syvät lihakset eivät enää jaksa."
Tansseista hän nostaa esiin jazz-tanssin, baletin ja itämaisen tanssin. Kuntosaliharjoittelukin voi olla hyvää syvien lihasten treeniä, jos tietää, mitä tekee.
"Jos runnot kaikki liikkeet isoilla painoilla, et pääse kontaktiin syvien lihasten kanssa."
