Marina Saarisen seitsemän ja puoli kuukautta vanha tytär Enni on saanut pari kuukautta rintamaidon lisäksi höyrytettyjä kasviksia. Osan hän syö sormin, osan äiti tai isä syöttää lusikalla.
Äidin maito on Ennin pääruoka, ja siihen on kiinteiden aloituksenkin jälkeen palattu välillä kokonaankin, sillä kipeänä lapsi on viihtynyt mieluiten rinnalla.
Enni sai pelkkää rintamaitoa viisi kuukautta, mikä on reilusti pitempään kuin suomalaislapsilla yleensä. Kiinteät lisäruoat aloitetaan lapsen tarpeiden, kasvun ja valmiuksien mukaan
4-6 kuukauden iästä lähtien. Suosituksiin ei Suomessa ylletä.
"Useimmat suomalaislapset saavat ensimmäiset lisäruokansa jo alle neljän kuukauden iässä", kertoo lehtori Maijaliisa Erkkola Helsingin yliopistosta.
Hänen mukaansa Suomessa kiirehditään vauvan ruoka-asioissa. Täysimetys loppuu keskimäärin alle kahden kuukauden iässä, ja soseita tai vellejä maistatetaan jo kolmen ja puolen kuukauden ikäisillä vauvoilla. Se on turhaa.
"Lapsen suoliston pitäisi antaa kehittyä rauhassa", Erkkola sanoo.
Vauvan sukupuolikin vaikuttaa kiinteän ruuan tarjoa-
miseen.
"Moni tekijä vaikuttaa lisäruoan aloitusikään. Imetyksen onnistuminen on niistä keskeisin. Pojille kiinteää lisäruokaa tarjotaan keskimäärin hieman aiemmin kuin tytöille, ja ensimmäisille lapsille yleensä aikaisemmin kuin nuoremmille", Maijaliisa Erkkola kertoo.
Myös vähemmän koulutetut ja nuoremmat vanhemmat
ovat muita hanakampia tarttumaan soselusikkaan - ja toisaalta lopettamaan imetyksen aikaisemmin.
"Myös tupakointi vaikuttaa; tupakoivien äitien lapset saavat keskimäärin aikaisemmin lisäruokaa. Erot eivät ole ajallisesti isoja, mutta tulevat esiin tutkimuksissa", sanoo Erkkola.
Vauvat saavat suurimman
osan lisäruoastaan lusikalla syötettyinä soseina. Toisinkin voi menetellä.
Teija Uiton seitsemän kuukauden ikäinen poika pitää kädessään grillattua lihanpalaa. Grillikyljestä on pätkäisty hänelle yksi luu, jonka ympärille on jätetty lihaa. Kaksi pientä hammasta jyystää herkkupalaa; imemällä makua irtoaa eniten.
Uitto on päätynyt antamaan nuoremman lapsensa syödä ruokansa itse. Nyt parivuotiaalle esikoiselleen hän syötti soseruokaa lähelle yhden vuoden ikää, ja on sitä mieltä, että nuoremman kanssa alusta asti omaksuttu sormiruokailu antaa lapselle paremman suhteen ruokaan.
"Kun vertailen kahta erilaista tapaa, tuntuu että tämä nuorempi syö paremmin. Hän syö enemmän ja tykkää syömisestä. Toinen kokemus oli tämän vanhemman kanssa, kun äiti määritteli syömisen ja syötti", Uitto sanoo.
Pienen lapsen sormiruokailussa palojen pitää olla riittävän isoja. Ne eivät saa aiheuttaa tukehtumisvaaraa, eikä niiden hyödytä olla niin pieniä, että ne piiloutuvat vauvan nyrkkiin. Teija Uitto tarjoaa lapsilleen muun muassa pitkiksi suikaleiksi leikattua keitettyä porkkanaa ja kesäkurpitsaa ja pitkävartiseksi jätettyjä parsakaalin kukintoja. Perunat hän halkaisee ja leikkaa.
