Jääkiekon MM-kotikisojen ja jalkapallon EM-karsintaotteluiden välissä myös suomalainen lentopallo odotti hiljaisuudessa elämänsä kevättä.
Miesten joukkueen lähtökohta kotikentällä pelattaviin EM-karsintoihin oli erinomainen ja nuorten MM-karsinnatkin olivat jälleen Kuusamossa.
Kevät alkaa olla ohi ja samoin ovat lentopalloilijoiden haaveet - ainakin tältä kaudelta. Miesten joukkue ei saanut käytettyä kotietuaan hyväksi ja karsiutui. Sama kuvio toistui viikonloppuna nuorten MM-unelmien kohdalla.
Suomen alle 21-vuotiaiden joukkueelle olisi riittänyt vähintään 3-1-voitto Puolasta MM-kisapaikkaan. Suomi sai kuitenkin tasaisessa ottelussa 0-3-erin kuonoon.
Lentopalloilijat joutuvat odottamaan uutta elämänsä kevättä.
"Tämä kertoo tarkalleen sen tason, missä olemme tällä hetkellä. Olemme kärjen lähellä, mutta emme kärjessä - ehkä ennemmin sijan 15 kieppeillä Euroopassa. Se ei riitä: esimerkiksi nuorten MM-kisoihin pääsee Euroopasta vain seitsemän maata", Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen valmentaja Mikko Häyrinen myönsi.
Suomen nuoret pelasivat omalla tasollaan kuten miehetkin pari viikkoa aikaisemmin. Se ei valitettavasti riitä lopputurnauksiin asti.
"Tasapaksulla suorituksella kisoihin ei ole asiaa. Meidän pitäisi onnistua erinomaisesti", Häyrinen näki.
Keväästä jäi karvas maku suomalaisille. Lentopalloliiton kolmivuotisen strategian ensimmäisen kauden tavoitteet eivät toteutuneet.
"Molemmat karsintaturnaukset olivat pettymyksiä. On silti huomattava, että hävisimme maailman kärkijoukkueille", valmentaja muistutti.
Loppuhetkillä pula ratkaisijoista
Kuusamon karsinnan päätösottelun lähtökohta oli harvinaisen selvä: Suomen on voitettava ottelu 3-0 tai 3-1 päästääkseen lopputurnaukseen. Häyrinen ei kertonut tilanteesta joukkueelle erikseen.
"Eiköhän jokainen tiennyt sen joka tapauksessa. Jos siitä lähtee kovin paljon puhumaan, niin pelistä ei tule mitään."
Vaikka Suomi hävisi ottelun puhtaasti kolmessa erässä, ei voitto jäänyt periaatteessa kuin kahdeksan voitetun pisteen päähän. Kaksi ensimmäistä erää olivat voitettavissa, sen jälkeen selkä taipui tavoitteen haihduttua.
Kahdessa ensimmäisessä erässä Suomi oli mukana vielä 21-21-tilanteessa. Suomen paketista tuli kuitenkin pehmeä viime hetkillä. Rohkeita ratkaisijoita ei löytynyt.
"Peli oli voitettavissa, mutta ryssimme erien loput. Meissä ei ollut tarpeeksi kovaa ratkaisijaa", Ettan Teppo Heikkilä tunnusti.
Oululaispelaaja pääsi avauskuusikkoon viime hetkillä, kun Toni Kankaanpään pohjevamma äityi liian pahaksi. Muista Ettan pelaajista Pekka Seppänen kävi kentällä muutamassa syöttövuorossa ja Kalle Määttä pelasi passarina loppuhetket.
"Sain kuulla paikastani vasta alkulämmittelyn aikana. Pelini onnistui ihan hyvin, vaikka torjunnassa olisi ollut parannettavaa. Se on heikoin osa-alueeni", Heikkilä totesi.
Kolmas kerta ei
sanonut totta
Siinä missä Suomi kaipasi ratkaisijaa, oli Puolan riveissä kaksimetrinen tykki Marcel Gromadowski. Suomi ei saanut miestä kiinni lainkaan.
"Vaihdoimme miestäkin eteen, mutta kenenkään eväät eivät riittäneet", valmentaja Häyrinen mietti vakavana.
Suomen heikoimmaksi osa-alueeksi pelissä tuli vastaanotto. Pallot lipsuivat liian vaikealla kaavalla passari Joni Markkulan käsiin. Vastaanoton heikkouteen vaikutti toki myös vastustajan onnistunut syöttöpeli.
Kotijoukkueen onnistuja oli läpi ottelun hyökkäyspäässä häärinyt Antti Siltala. Nuorukaiselta löytyi eniten paukkuja pakkopullamaiseen kolmanteen eräänkin.
"Hakkurin tuntomerkit täyttyivät hyvin", Häyrinen kiitteli.
Häyrisen oma kahden ja puolen vuoden projekti nuorten maajoukkueen peräsimessä päättyi tappioon. Mies siirtyy Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskukseen joukkueurheilun kehittäjäksi.
"Kolme kertaa yritimme karsinnoista turhaan jatkoon. Joka kerta paikka oli lähellä. Aikaisempina vuosina oli kuitenkin vielä tiukempaa: 15-13-tappio viidennessä erässä oli kovin paikka.
Häyrinen jättää projektin haikein mielin, mutta myös hieman myhäillen.
"Nämä ovat jo aikuisia miehiä ja heistä kuullaan vielä. Viiden vuoden satsaus on ollut heidän uralleen iso apu."