Ylikiiminki Musta maatiaiskissa astelee valkoisilla tassuillaan sisään ja hyppää notkeasti isäntänsä syliin taikinoimaan. Kehrääminen alkaa välittömästi. Kissalla on kissan päivät.
"Jeppe on ollut pari päivää reissuillaan", Jussi Kokko sanoo ja rapsuttaa kissaansa niskasta.
Reissua pukkaa Kokollekin. Jeppe-kissa saa tyytyä muiden syleihin parisen viikkoa, kun isäntä on maapallon toisella reunalla nostamassa rautaa. Voimanoston liikuntavammaisten MM-kisat alkavat Etelä-Korean Busanissa keskiviikkona.
"Minulla on kisa heti ensimmäisenä kilpailupäivänä. Mukava, että kisa on nopeasti edessä ja ohi", keveimmässä, 48 kilon sarjassa nostava Kokko sanoo.
Kokko ei tiedä kisakaupungista muuta kuin sijainnin ja koon: Busan on noin neljän miljoonan asukkaan rannikkokaupunki.
"Eiköhän tuolta jotakin järkevää tekemistä löydä", Kokko naurahtaa.
Mitalia hakemaan
Ylikiimingin Seluskajärvellä asuva Kokko lähtee reissuun mielellään. Maailmaa on tullut nähtyä aika vähän.
"Viime syksyn EM-kisareissu Portugaliin oli oikeastaan ensimmäinen ulkomaanmatkani", Kokko sanoo.
Urheilemalla näkee maailmaa, mutta se on Oulun invalidien yhdistystä edustavalla Kokolle kuitenkin sivuseikka. Urheilureissuilla ykkösasia on urheilu. MM-kisoissa nostetaan MM-mitaleista.
"Niin. Juniorisarjassa voisi olla mahdollisuus pärjätä. Voisi sieltä vaikka mitali tulla", Kokko asettelee sanojaan.
Aikaisempien tulosten perusteella mitalin pitäisi olla 19-vuotiaan nostajan vähimmäistavoite. Syksyn EM-kisoista hän tuli kotiin hopeamitalin kanssa. Sarjan ylivoimaisesti voittanut Puolan Rafal Roch vanheni vuoden vaihteessa ulos juniorisarjasta. Miesten kisassa Kokko oli viides.
Kokon kovimmat kilpakumppanit tulevat Euroopan ulkopuolelta.
"Mahdollisuuksia on vaikea arvioida, kun en tiedä, ketä on tulossa. Kiinalaiset kuitenkin ovat aina kovia."
Tasainen kehitys
EM-hopean Kokko nosti tuloksella 120 kiloa. Parin kuukauden takaisissa SM-kisoissa ennätys koheni 2,5 kilolla. 122,5 kiloa on Suomen ennätys.
Kolme vuotta tosissaan nostaneen Kokon tuloskehitys on ollut tasaisen varmaa. MM-reissuun nuorella miehellä on eväät 130 kiloon.
"Tai ainakin lähelle sitä", Kokko sanoo.
"Harjoituksissa on noussut 132,5 kiloa, mutta kisat on aina vähän eri juttu. Painojen vetäminen pudottaa kiloja tangosta."
Tuloksena Kokon ennätys olisi kovaa valuuttaa terveidenkin kisoissa. Suomen voimanostoliiton penkkipunnerruksen SM-kisojen ennätys 52-kiloisten sarjassa on 112,5 kiloa. Kaiken lisäksi liikuntavammaisten kisoissa on suoritusta helpottavan penkkipunnerruspuseron käyttö kielletty.
"En tiedä, voisinko osallistua noihin kisoihin. En ole koskaan ajatellut asiaa", Kokko sanoo.
Punttisali kotona
Kymmenen vuotta sitten autokolarissa alaraajoistaan halvaantuneella Kokolla on hyvät olosuhteet urheilemiseen. Seluskajärveltä on Ylikiimingin kirkolle matkaa rapiat kymmenen kilometriä, mutta punttisali löytyy omasta pihapiiristä.
"Talvella nostan kotona, kun kulkeminen kylälle on hankalampaa. Velipojat ovat treenikaverina tai ainakin katsomassa, etten jää tangon alle kiikkiin", Kokko kertoo.
Kylille pääsemisen hankaluus on näennäistä, sillä konehallissa maakoneiden ja traktorien seassa kiiltelee aikamoinen amerikanrauta: Plymouth Firebird vuosimallia 1993.
"Ostin sen pari vuotta sitten Amerikan auto -näyttelystä, kun sattui kohdalle. En minä sen erityisemmin autoja harrasta", Kokko myhäilee.
Raudan nostamisessa ja tilan töissä riittää Kokolle harrastusta kotitarpeiksi. Tilalla on 50 hehtaaria viljelysmaita ja aitauksessa mylvii komea sonnilauma.
"Lypsäviä lehmiä on parikymmentä, sonneja kolmisenkymmentä ja saman verran muuta karjaa."