Miten kansalaiset voivat vastustaa esimerkiksi puolet EU:n budjetista vievää yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka on mielipidetiedustelujen mukaan yksi unionin vähiten kannatusta nauttivista poliitikoista, kyselevät professori Tapio Raunio ja projektitutkija Keijo Karjalainen raportissa "Mitä konventin jälkeen? Kohti ylikansallista demokratiaa."
Kansalaisilla on tutkijoiden mukaan erittäin heikot mahdollisuudet vaikuttaa EU:n politiikkaan. Tämän johdosta EU:n ylikansallista demokratiaa on vahvistettava. Konventin ehdotus unionin perustuslaiksi ei tutkijoiden mielestä kykene vastamaan näihin haasteisiin.
Europarlamenttivaalien tulos ei ohjaa EU:ta, eivätkä EU-kysymykset tunnu nousevan esiin myöskään kansallisissa vaaleissa. "Unionista puuttuu kokonaan oppositio, joka tarjoaisi kilpailevia vaihtoehtoja ja täten tervehdyttäisi poliittista järjestelmää", tutkijat toteavat Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan julkaisemassa raportissa.
"Hallitusten välinen päätöksentekotapaa sisältyy suuria ongelmia kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien ja unionin päätöksentekokyvyn kannalta ja ylikansallisen demokratian vahvistaminen tuleekin säilymään unionin kehityksen suureena kysymyksenä myös tulevaisuudessa."
Laajentuminen
lamaannuttaa
Ylikansallisen demokratian puolesta puhuva seikka on Raunion ja Karjalaisen mielestä EU:n laajentuminen. Hallitusten välisyys sopii huonosti huonosti lähes 30 valtion unioniin.
"Nykysäännöillä on vaara, että jäsenmaiden lukumäärän kasvaessa päätöksenteko lamaantuu, koska vaadittavan yksimielisyyden tai valtioiden määräenemmistön saavuttaminen vaikeutuu laajentuneessa unionissa."
Raunio ja Karjalainen esittelevät kaksi vaihtoehtoista perusratkaisua eli parlamentaarisen ja presidenttivetoisen mallin.
Ensimmäisessä mallissa EU:ssa olisi todellinen unionihallitus ja lakiasäätävä parlamentti. Europuolueilla oli yhteiset vaaliohjelmat ja ne muodostaisivat parlamentin luottamusta nauttivat hallituksen, joka toteuttaisi hallitusohjelmaansa.
Heidän mielestään mallin ongelma on se, että europarlamenttivaaleissa ei tule selkeää viestiä siitä, mitä kansalaiset haluavat. Äänestysprosentti on alhainen ja äänestäjät käyttävät usein eurovaaleja protestikanavana hallitustaan vastaan. Jos EU:n komission puheenjohtajan valinta siirtyisi parlamentille, voisi vaalien luonne muuttua.
Presidenttimalli johtaisi
kaksipuoluevaltaan
Presidentiaalinen malli merkitsisi pitkälti Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän kopioimista Euroopan unioniin. Ylintä toimivaltaa käyttäisi suoralla kansanvaalilla valittu EU:n presidentti, joka muodostaisi johtamansa komission kanssa unionin hallituksen.
Malli johtaisi tutkijoiden mukaan todennäköisesti kaksipuoluejärjestelmän syntyyn: vastakkain olisivat sosialidemokraatit ja konservatiivit. Tämä EU-presidentti eroaa merkittävästi konventin esittämästä mallista. Konventti esittää, että presidentti toimisi vain huippukokousten puheenjohtajana.
Vahvan presidenttimallin etuna on selkeys ja haittana se, että useimmat presidenttiehdokkaat edustaisivat suuria jäsenmaita.
Raunio ja Karjalainen ehdottavat myös kompromissimallia, jossa EU:lla on kaksi johtajaa, sekä parlamentin valitsema komission puheenjohtaja että Eurooppa-neuvoston valitsema päätoiminen puheenjohtaja. Toimiakseen malli vaatisi tarkkaa ja selkeää työnjakoa johtajien välillä.
Raportti perustuu ulkoministeriön rahoittamaan tutkimushankkeeseen, jossa tarkasteltiin EU:n instituutioihin esitettyjä muutoksia vuosina 2000-2002 käydyissä keskusteluissa.