Kunta avasi perjantaina Vihannin Lukkaroistenperällä Kangasaituussa rakentamansa autio- ja varaustupa Hukan.
Majan rakentamista on ideoitu kunnan ympäristönsuojelusihteerin Ilkka Haatajan mukaan ainakin kymmenen vuotta eri tahoilla. Lukkaroistenperän asukkaat ovat esittäneet alueelle laavun rakentamista.
"Konkreettisen esityksen autiotuvasta ovat lausuneet jo vuosia sitten muun muassa Ari Pöllänen sekä talkootyönä muun muassa Penikan maastoon ulkoilureittejä etsinyt ja merkinnyt Lauri Utunen", Haataja sanoo.
Tuvan viereen on rakennettu perinteinen hirsilato, jota käytetään halkovarastona sekä kaikkia alueella liikkuvia palveleva laavu. Haataja kertoo, että autiotupa toimii ainakin aluksi varausperiaatteella ja avaimen saa tarvittaessa Lukkaroistenperältä Kalevi Lahtiselta.
"Varausperiaate on tuvassa sen vuoksi, että kämppään mahtuu kerralla vain viisi henkilöä yöpymään."
Avaimen lainaamisesta ja samalla yöpymisvarauksen hoitamisesta peritään kahden euron maksu. Tupa on kaikkien kuntalaisten käytössä ja sitä on mahdollista hyödyntää myös matkailullisesti. Käyttötavat muotoutuvat kysynnän mukaan.
Tupa sijaitsee Piehinkijokivarressa noin 1,5 kilometrin kävelymatkan päässä Lukkaroisten tien päästä. Vihannin keskustaan on linnuntietä matkaa 17,4 kilometriä ja reittiä pitkin noin 25 kilometriä. Alueen luonto on kaunista ja sijainti sopivan syrjäinen.
Haataja kertoo, että susitutkijoiden mukaan rakennuspaikka sijaitsee Vihannin ja Pyhäjoen välisessä erämaassa, vaikka virallista erämaan määritelmää se ei täytäkään. Susiasiaan liittyy myös majan käyttönimi, jonka Haataja virkamiehen oikeudella antoi. Se on suden kiltein muoto, hukka. Ehdoton virallinen nimi on kuitenkin Kangasaituun autiotupa.
"Ihmiset luonnollisesti antavat autiomajalle sellaisen nimen kuin haluavat."
Tupa ja muut rakennelmat sijaitsevat kaikki vanhalla viljelyspellolla. Maat on vuokrattu Tornator Oy:ltä. 1960-luvulla oululaistunut ja kesävihantilaiseksi muuttunut Seppo Myllykangas muistelee peltojen olleen viimeksi viljelyssä vuonna 1966. Kolmella pellolla kasvatettiin ohraa ja heinää.
"Ihan oikeaan suuntaan tämä menee, kun pellot virkistyskäyttöön tulevat. Luontoakaan ei ole tässä tuhottu. Se on juuri sellaista, kun se aina on ollutkin", Myllykangas toteaa.