"Kiek-ko-la-ser" kajahtaa rytmikkäästi tanssivien tyttöjen suusta. Kädet liikkuvat ylös, sivuille, alas ja mustat viuhkat kahisevat kuvioita ilmaan. Oululaisen CAC-teamin (Casual Angels Cheerleaders) tytöt ovat tämän vuoden tammikuusta asti kannustaneet Suomi-sarjassa pelaavaa Kiekko-Laseria kotihallissaan Raksilan jäähallissa.
Viime syksyn tiiviisti harjoitellut noin kymmenen tytön tanssiryhmä ehti kevään aikana hyvin mukaan jääkiekkokauteen: kannustamiskokemusta kertyi 12 matsista. Tiimi kannustaa Kiekko-Lasereita erilaisilla joukkueen nimestä tehdyillä huudoilla ja taputuksilla sekä tanssii pelikatkoilla sisääntuloaukoilla.
"Pelin alussa otamme joukkueen jäällä vastaan suunnittelemallani aloituskuviolla ja sitten pelin ajan kannustamme ja tanssimme kovasti", kuvailee pelin kulkua CAC-teamin vastuuvalmentaja Nina Karjalainen, 18.
Rakkaus jääkiekkoon ja tanssiin on saanut CAC-teamin valmentajat, Ninan, Emma Mayorin, 15, ja Noora Pärssisen, 15, innostumaan cheerleadingistä.
"Olen aina tykännyt seurata jääkiekkoa ja katsellut peleissä myös cheerleadereita. Siksi kiinnostuin tästä harrastuksena", Emma muistelee. Myös Nina ja Noora ovat innostuneita jääkiekosta, mutta harrastaneet pitkään myös tanssia, kuten moni muukin CAC-teamin tytöistä.
Tanssiessa tytöillä on välineinä huiskat, valkoiset sisäpelikengät ja esiintymisasut. "Pukeudumme hameeseen tai housuihin ja ensi kaudella meillä on kolme erilaista paitaa. Vaatteet eivät ole lainkaan paljastavia, eikä toiminnassamme muutenkaan korosteta ulkonäkövaatimuksia", Noora Pärssinen painottaa.
Tytöt harjoittelevat itse suunnittelemiaan tanssikuvioita Raksilan jäähallissa 1-2 kertaa viikossa, joskus useamminkin.
Yleensä amerikkalaiseen jalkapalloon yhdistetyt cheerleaderit ovat yleistyneet muidenkin lajien kannustajina. Vaikka Suomessa cheerleaderit ovat tuttu näky jääkiekkokisoissa ja enenevästi myös pesäpallossa ja koripallossa, tietämys lajista on vielä monenkirjavaa.
"Monikaan ei tiedä lajin perusperiaatteita, kuten mitä eroa on olla jääkiekkocheerleaderi tai kilpacheerleaderi", CAC-teamin vastuuvalmentaja Niina Karjalainen kertoo.
Jääkiekkocheerleadingissä keskitytään tanssimiseen ja kannustamiseen, eli CAC-teamikin on ensisijaisesti tanssiryhmä. Tanssijoukkueet eivät tee esimerkiksi heittoja, stuntteja tai rakenna pyramideja, kuten kilpailevat cheerleaderjoukkueet. Suomeen laji tuli 1980-luvulla ja nykyään Suomi on Yhdysvaltojen ja Japanin ohella maailman johtava cheerleading maa.
"Voi herran jestas! Kommelluksia on sattunut paljon", Noora nauraa. "Esimerkiksi kuviot voivat lähteä ihan vääriin suuntiin. Tällaista sattuu joka pelissä. Yhdessä pelissä olimme menossa toiseen erään, kun yksi tytöistä teki melkoisen pyrähdyksen ja syöksyi lattialle. Sitä nauroimme koko erän. Tällaiset kommellukset otamme aina huumorilla."
CAC-teamin tytöille on aina huippuhetki, kun Kiekko-Laserit voittaa ottelun. Viime kaudella Kiekko-Laserin vieraskirjaan tuli positiivista palautetta tanssiryhmän kannustuksesta. Pelaajatkin olivat käyneet kiittelemässä.
Alkuperäinen 12 tytön kokoonpano on pienentynyt ja CAC-team etsii uusia innokkaita jääkiekon ystäviä kannustamaan Kiekko-lasereita ensi kaudelle.
"Tiimiin otetaan mukaan 13-18-vuotiaita nuoria naisia, joilla on rytmitajua tai tanssitaitoa, iloista mieltä ja kiinnostusta lajiin. Täytyy myös jaksaa sitoutua lajiin ja käydä harjoituksissa säännöllisesti", Noora Karjalainen kertoo vaatimuksista.