Kännykkäkansana suomalaiset innostuvat herkästi laitteen uusista käyttömahdollisuuksista. Viime viikolla kuulimme uutisen, että jo 2007 eduskuntaa voidaan valita puhelimella. "Olisipa mukavaa, voisi vaikka yhdessä koko perheen kanssa äänestää olohuoneen pöydän ääressä", singahti yksi iloinen kommentti seurueesta, jossa satuin olemaan.
En osannut yhtyä siihen iloon. Mieleen pulpahti muutamien vaalien takainen kokemus. Vaalipaikalla oli jonkin verran väkeä odottamassa vuoroaan. Kahdessa kopissa oli pariskunta yhtä aikaa äänestämässä. Mies suoriutui numeron piirtämisestä nopsaan. Sen jälkeen hän lähti määrätietoisesti kävelemään koppiin, jossa vaimo vielä viipyi. Onneksi vaalilautakunnan puheenjohtaja oli valppaana. Selkeäsanainen kielto pysäytti miekkosen. "Olisin vaan kattonu, että se äänestää oikein", kuului selitys.
Sen saattoi arvatakin. Herraa rupesi epäilyttämään rouvan viivähtäminen. Ennalta ulkomuistiin opetetun numeron lippuun suhauttamisessa ei pitänyt paljon aikaa kulua. Vaikutti varmaan epäilyttävästi siltä, että vaimo oli alkanut tutkia ehdokaslistaa ja tehdä omaehtoista ratkaisua.
Kun vaalitoimitsijat valistivat, että äänestäjän valintoja ei kukaan muu saa valvoa, vastauksena oli äänekästä muminaa. Sen saattoi tulkita vain niin, että mies ei pitänyt moisesta lakipykälästä. Hänellä oli omat sääntönsä, mielestään paremmat.
Harvinaista tuollainen tietysti on. Mutta jo yksikin painostuksen alla annettu ääni on liikaa. Lain mukaan äänioikeus on yleinen ja yhtäläinen eikä vaalisalaisuutta saa rikkoa. Äänestetäänpä internetissä omassa työhuoneessa tai puhelimella nojatuolissa istuen, joku voi kurkata olan yli. Sekin on väärin, vaikka valinta olisi tehty itsenäisesti.
En yhtään epäile, ettei äänestysprosentti nouse, jos asiaa selvittämään asetettu oikeusministeriön toimikunta ehdottaa ja eduskunta hyväksyy kotitietokoneet ja puhelimet äänten välittäjiksi. Ei se silti asiaa pyhitä. Puolueille olisi tietysti mukavaa, jos ne voisivat väittää saaneensa kiinnostuksen politiikkaa kohtaan nousemaan.
Äänestämiseen soveltuvaa sirukorttia suunnitellaan vauhdikkaasti. Sähköinen tunnusluku varmistaa, että kortti on henkilökohtainen. Hyvä niin, mutta kuka varmistaa, että joku röyhkimys ei käytä kenenkään toisen korttia?
Kansanvalta 2007 -toimikunnan puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pertti Paasio kuului arvelleen, että etä-äänestämisen aloittaminen seuraavissa eduskuntavaaleissa on mahdollista. On kai se, ainakin teknisesti. Toivottavaa se ei silti ole. Mikäli vaalilakia siltä osin muutetaan, niin kaipa samalla säädetään, että perheen sisällä ja nuorisojengeissä porukan johtaja saa sanella, kenelle äänet annetaan. Ellei niin tehdä, eduskunta syyllistyy hurskasteluun.
Mitäpä pahaa koneiden käytössä on, jos äänestys tosiaan saadaan salaiseksi. Siihen päästänee vain valvotulla vaalipaikalla. Seuraavissa presidentinvaaleissa vuonna 2006 aiotaan osaan äänestyskopeista asentaa tietokoneet. Se on myönteistä. Mitä enemmän sähköisiä ääniä kertyy, sitä nopeammin käy laskenta.
Oikea tapa parantaa äänestysmahdollisuuksia on lisätä ennakkoäänestyspaikkoja ja tuoda niitä lähelle ihmisiä. Koneäänestys lisää edellytyksiä siihen. Ei tarvita lippujen leimaajaa eikä kuorien liimaajaa.
Vaikkapa kiertävät äänestysautot voivat mennä kansalaisten luo. Mutta vaalikoneen äärelle saa päästää vain yhden äänioikeutetun kerrallaan. Numeroiden sanelusta innostuneet voivat pitää harrastustaan yllä esimerkiksi lottokuponkeja täytettäessä.