Maksutonta hyväntekeväisyysruokailua on järjestetty Oulussa poikkeusaikoina: nälkävuosina 1860-luvulla kerjäläislaumat liikkuivat kaupungeissa, joihin keräännyttiin aina maaseutua myöten etsimään murua rinnan alle.
"Kansan keskuudessa väliaikaisista ruokintapaikoista saatettiin puhua vellilöinä. Kadon vaivaamalta maaseudulta tultiin Ouluun katsomaan, olisiko täällä työtä ja ruokaa", sanoo lehtori Matti Salo historian laitokselta Oulun yliopistosta.
Pettuleipää syötiin vielä 1917--1918, ja jälleen 1930-luvulla maailmanlaajuinen talouslama näkyi myös Oulun katukuvassa.
Salo heittää arvauksensa kansankeittiötyyppiselle toiminnalle varhaisen työväenliikkeen ja edistyksellisen osuustoimintaliikkeen suuntaan. "Otto Karhi oli vahva vaikuttaja edistyksellisessä osuustoimintaliikkeessä, ja siihen liittyi monenlaista aktiviteettia leipomoista ja kaupoista lähtien. Olettaisin, että siihen on liittynyt myös ruokalatoimintaa."
Salon mielestä huokea ruokailu menee osittain päällekkäin baarikulttuurin kanssa. Helsingin Kalliossa on edelleen baarityyppisiä kansankuppiloita, joissa tarjotaan peruskotiruokaa. Tällaisia on ollut myös Oulussa.
Aikojen saatossa Kauppatorilta on voinut ostaa halpaa lämminruokaa. Historian laitoksen professori Jouko Vahtola miettii Päätaloa. "Missähän se Kalle kävi syömässä Oulussa? Hänhän puhuu kirjoissaan Narikasta, jossa rahvas kävi ostoksilla, ja josta hän itsekin osti monenlaista. Mutta oliko siellä ruokaa?"