Eipä taida Suomen maassa olla näinä päivinä montakaan edustusurheilijaa, joiden silmissä eivät siintäisi Ateenan aamut ja Olympian lehto.
Raatin kentällä, Suomen kauniissa ja vähälumisessa suvessa kuitenkin värjöttelee flunssainen urheilijanainen, joka väittää ajattelevansa Ateenan olympiastadionin sijasta Berliinin katuja.
Suomen johtava naismaratoonari, Oulun Pyrinnön Maija Kukkohovi odottelee tulevia olympiavalintoja tyynin mielin. Hän on näyttönsä antanut, eikä aio pettyä, vaikka ei kisakoneeseen nousisikaan.
Ei ainakaan pahasti.
"Täytyy kai se myöntää, että pientä toivoa sitä salassa elättelee. Mutta eivät nämä minun tulokseni niin kovin kaksiset ole", Kukkohovi sanoo itselleen rehellisenä.
Keväinen yhdeksäs sija Hampurin maratonilta oli sinänsä kova suoritus, mutta tiellä vierähti pikkuisen liian kauan aikaa. Ateenan B-rajan Kukkohovi on kuitenkin alittanut jo viime syksynä, jolloin hän juoksi Berliinin maratonilla ennätyksensä 2.39,07.
"B-raja on vain B-raja, saa nyt nähdä minkälaiseksi joukkue muodostuu. Voihan se olla, että sitten elokuun toinen päivä harmittaa, jos mukaan ei pääse. Parempi, kun ei kovin paljon ajattele koko asiaa", Kukkohovi tuumailee rauhallisena.
Ateena tuli
yllättäen
Juokseva opettaja oli kevään virkavapaalla, ja teki ainoastaan tuntihommia. Harjoittelulle oli enemmän aikaa kuin monesti aiemmin, mutta tavoitteena ollut Ateenan A-rajan (2.37,00) rikkominen ei onnistunut.
"Ateenan mahdollisuus tuli vähän äkkiä eteen. Olympialaisiin yrittäminen ei ollut mielessäkään vielä ennen vuoden vaihdetta, mutta kun tulosrajat julkistettiin, päätimme valmentajani Jouni Kykyrin kanssa, että koetetaan. Hampurissa ei kuitenkaan tullut aivan nappisuoritusta", Kukkohovi kertoo.
Maija Kukkohovi sanoo olevansa maratoonarina sen verran raakile, ettei aio - eikä voi - yrittää uudestaan.
"Näillä harjoituspohjilla ei voi juosta kuin 1-2 täyttä maratonia vuodessa. Suunnitelmissa on juosta seuraava syksyllä Berliinissä."
"Sieltä pitäisi saada näyttö Helsingin 2005 MM-kisoihin. Ja seuraavana vuonna ovat EM-kisat", Kukkohovi, 30, suunnittelee.
Kestävyysjuoksijan on ajateltava pitkällä tähtäimellä. Elimistöä on koulutettava pikku hiljaa kestämään vauhtia ja rasitusta.
"Tahtia lisätään joka vuosi vähäsen. Kovin pitkiä harppauksia ei tässä lajissa voi kerralla ottaa", Kukkohovi tietää. Harjoitusmotivaatio on säilynyt hyvänä, koska kehityskäyrä on pysynyt tasaisessa nousussa. Kaikki pitkien matkojen ennätykset syntyivät viime kaudella.
"Vähillä pohjilla on tullut hyvää tulosta", Kukkohovi tiivistää.
Kukkohovi aloittaa ratakauden Kuortaneen juhannuskisojen 5000 metrillä. Sitä ennen hän juoksee Forssassa puolimaratonin.
Pitemmällä tähtäimellä harjoitussuunnitelmissa on uusia kuvioita. Jos kaikki sujuu hyvin, Kukkohovi aikoo kokeilla vuoden vaihteen tietämissä harjoittelua korkealla, vähähappisissa oloissa. Käytännössä se tarkoittaa visiittiä Etelä-Afrikkaan, missä suomalaiset kestävyysjuoksijat ovat treenanneet jo pitkään.
Lomalla
paljon liikettä
Maija Kukkohovi kuuluu niihin urheilijoihin, joiden on tehtävä tuloksia leipätyön ohessa. Hän ei kuitenkaan moiti olosuhteita, vaikka myöntää, että täysipäiväinen urheileminen olisi kiva vaihtoehto.
"Jos mahdollisuuksia olisi, haluaisin kokeilla vuoden tai kaksi. Eipä jäisi harmittamaan, ettei tullut tehtyä."
"Minulla on kuitenkin vielä paljon työtä jäljellä ennen sitä. Valmentautumisessa täytyy ensin tehdä pohjatyö hyvin ja sitten sen loppukirin voisi ottaa ammattilaisena. Edellyttäen, että tulee valituksi arvokisoihin", hän sanoo.
"Toistaiseksi olen kyllä voinut treenata tarpeeksi kotimaisemissakin. Koulumaailma on aina ymmärtänyt minua hyvin, ja olen päässyt reissuille, jos tarvista on ollut."
Opettajan etuihin kuuluvat pitkät lomat. Kukkohovi aikoo käyttää kesäpäivät tarkasti hyödyksi, jotta syksymmällä kulkisi; oli kisakaupunki sitten Berliini tai Ateena.
Kesä ei kuitenkaan ole pelkkää juoksemista.
"Täytyy pestä ikkunat", Maija Kukkohovi hymyilee.