Elviksen katse on valpas ja askellus hitusen kömpelöä, kun se leikkii eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyserin olohuoneen lattialla. Piskuinen petoeläin telmisi mielellään kissanpentujen kanssa, mutta se ei vielä pysy mukana kaukaisten sukulaistensa vauhdissa. Elviksen lajin tunnistaa helposti: tupsukorvat ja mustapäinen töpöhäntä paljastavat pennun ilvekseksi.
Noin viiden viikon ikäinen Elvis löytyi juhannusaaton aattona Nauvosta kesämökin pihamaalta. Mökkeilijät antoivat ilveksen olla päivän verran rauhassa ja odottivat, käykö emo hakemassa rääpäleen pois. Kun emoa ei näkynyt, he toimittivat huonokuntoisen pennun Turun kaupungin eläinhoitolaan.
Heidi Leyser vei pennun heti eläinlääkäriin, jossa se sai nestettä ja antibiootteja tiputuksessa. Nuhjuista turkishansikasta muistuttanut ilves oli pahasti nälkiintynyt, ja sen turkki vilisi kirppuja, punkkeja ja muita ötököitä. Juhannuksen päivät eläinhoitolassa vietettiin odottavissa tunnelmissa. Alkuviikosta varmistui, että Elvis elää vastedeskin.
- Elvis painoi tulleessaan 900 grammaa, ja muutamassa päivässä sen paino nousi jo 1 200 grammaan. Aluksi pentu sai ruiskulla emomaidon vastiketta suoraan suuhun, mutta nyt se on oppinut syömään itse, Leyser kertoo.
Elvis muuttaa aikuisena Ruotsiin
Leyserin hoivissa on ollut luontokappaleita peuroista variksiin, mutta ilveksiä ei aiemmin ole hoitolaan tuotu. Vinkkejä kissaeläimen hoitoon Leyser on saanut Zoolandian intendentiltä Elina Torviselta, joka kasvatti edellisessä työpaikassaan Ranuan eläinpuistossa useita ilveksen pentuja aikuisiksi.
- Ihmisen hoitoon joutunutta villieläintä ei eroteta pentuna hoitajastaan. Näillä näkymin Elvis on meillä noin puolivuotiaaksi saakka, ja sen jälkeen se muuttaa eläinpuistoon. Eläinpuistot ottavat vain joko täysin kesyjä tai villejä petoeläimiä, sillä puolikesyt voivat käyttäytyä arvaamattomasti, Leyser sanoo.
Elviksen tuleva koti löytyy todennäköisesti Ruotsista. Noin 20 ruotsalaista eläintarhaa on halukas ottamaan urosilveksen. Toistaiseksi Elvis majailee Leyserin olohuoneessa, sillä Turun eläinhoitolan tilat ovat ahtaat ja asukeista ei ole pulaa.
- Turun eläinsuojeluyhdistys on luvannut kustantaa hoitolalle uudet rakennukset, jos vain kaupungilta löytyisi maata. Asia on ollut vireillä jo vuosia, mutta vielä ei ole tonttia kuulunut, Leyser huokaa.
Rusakonpoikasiin ei saa koskea
Eläinhoitolan kesäsesonki on alkanut tänä vuonna hyvissä ajoin. Hylättyjä kissanpentuja on suojissa jo nelisenkymmentä. Leyser pelkää, että syksyyn mennessä pentujen määrä nousee yli sataan. Pienet naukujat ovat kuitenkin kiitollisia hoidettavia, sillä käytännössä jokaiselle löytyy koti.
Vaikeampi huollettavia ovat rusakonpoikaset ja oravanpojat, joita löytölään tuodaan kymmenittäin ja usein täysin turhaan.
- Rusakkoemo ei tee pesää, vaan se jättää poikasensa eri paikkoihin ja käy ruokkimassa niitä kerran yössä. Yksinäinen poikanen ei todellakaan ole välttämättä hylätty. Jos poikanen ei ole loukkaantunut, siihen ei saa koskea. Emo hylkää poikasen, jos siihen tarttuu ihmisen haju, Leyser muistuttaa.
Puun juurella napottavat pikkuoravatkaan eivät yleensä ole orpoja, sillä emo käy hakemassa pesästä pudonneen oravan takaisin turvaan.
- Oravia voi ruokkia vaikkapa omenan tai porkkanan paloilla ja murskatuilla pähkinöillä. Jos rusakonpoikanen on vaarallisessa paikassa, kannattaa hieroa käsiä heinikkoon ihmisen hajun peittämiseksi ja siirtää se korkeintaan 10 metrin päähän turvaan, Leyser vinkkaa.