Työväenpuolueen tulo Israelin hallitukseen vahvistaisi maltillisia näkemyksiä maan poliittisissa linjanvedoissa.
Israelin ja palestiinalaisten välistä taistelua voi sekä lähtökohtien että historian todistuksen vuoksi kutsua ikuisuusongelmaksi. Pieni toive paremmasta on kuitenkin jälleen olemassa. Oikeistolaista Likud-puoluetta edustavan pääministeri Ariel Sharonin ja työväenpuolueen johtajan Shimon Peresin on määrä aloittaa sunnuntaina neuvottelut hallituksen laajentamisesta.
Israelissa on ollut vähemmistöhallitus sen jälkeen kun kaksi äärikansallismieliseksi luonnehdittua ministeriä erosi Sharonin kabinetista vastalauseena pääministerin Gaza-suunnitelmalle. Sharonin aikomuksena on tyhjentää Gazan juutalaissiirtokunnat ja vetää alueella olevat israelilaissotilaat pois vuoden 2005 aikana. Työväenpuolueen kansanedustajien saanti hallituksen tueksi helpottaisi suunnitelman läpivientiä.
Vetäytyminen vain Gazasta ei ole YK:n päätöslauselmien mukaista. Ongelmia kasaa se, että Likudin tavoite näyttää olevan liittää miehitetty Länsiranta Israeliin. Tästä huolimatta lähtö Gazasta voi auttaa väkivallan kierteen katkaisua, sillä Israelin toimet miehitysalueella ovat antaneet aineksia terrori-iskuihin.
Ariel Sharonia on viime aikoina ajettu ahtaalle useastakin syystä. Hän välttyi korruptiosyytteeltä, mutta koki takaiskun, kun Haagin kansainvälinen tuomioistuin totesi Länsirannalle nousevan turvamuurin laittomaksi. Ei ollut yllätys, että hän leimasi tuomioistuimen päätöksen poliittiseksi. Työväenpuolueen tulo "kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen" lisäisi nyt Sharonin luottoa ulkomaailman silmissä.
Sekä Sharon että Peres ovat saaneet omissa puolueissaan vastaansa ankaraa arvostelua hallitussuunnitelman vuoksi. Peresin saamien moitteiden mukaan Sharon vain käyttää hyväkseen työväenpuoluetta, jotta voisi pysyä vallassa. Poliittisesti notkealiikkeinen Peres on vastannut kritiikkiin kysymällä, kuinka paha asia hyväksikäyttö on, jos hallituksen laajeneminen edistää rauhaa. Jotkut arvioivat, että 76-vuotias pääministeri haluaa, että vetäytyminen Gazasta jäisi hänen suureksi teokseen nyky-Israelin historiassa.
Väkivallan varjossa elävien tavallisten ihmisten kannalta on samantekevää, mitkä Sharonin motiivit hallituskuviossa ovat. Työväenpuolueen tulo mukaan vahvistaisi joka tapauksessa rakentavia näkemyksiä päätöksenteossa.
Samaan aikaan kun Israelin poliittisella kentällä on myönteisiä merkkejä, palestiinalaishallinnon tilanne näyttää huolestuttavalta. YK:n Lähi-idän erityislähettiläs Terje Rød-Larsen moitti tällä viikolla poikkeuksellisella tavalla palestiinalaisten presidenttiä Jasser Arafatia. Erityislähettilään mukaan palestiinalaisjohto ei ole lupauksistaan huolimatta ryhtynyt uudistamaan hallintoaan ja kohentamaan sen uskottavuutta.
Rød-Larsenin mielestä palestiinalaishallinto ei ole pystynyt lainkaan estämään väkivaltaa ja terrorismia. Vaikka erityislähettiläs ei maininnut Arafatia nimeltä, moitteiden osoitteesta ei jäänyt mitään epäselvää.
Palestiinalaishallinnon vastausta ei tarvinnut odottaa kauan. Se julisti, ettei erityislähettiläs ole enää tervetullut palestiinalaisalueelle. Itsekritiikistä ei merkkejä näkynyt.
Poliittisen tilanteen mutkikkuutta kuvaa se, että vaikka Israel pitää Arafatia lainsuojattomana, se samalla pelkää, mitä tulee Arafatin jälkeen. Tämän kuolema voisi johtaa palestiinalaishallinnon vielä sekasortoisempaan tilaan. Vaikka Arafat on Israelin silmissä luottamuksensa menettänyt, hän ei silti ole vaihtoehdoista pahin.