EU-komission johtoon valittu Barroso pyrkii vahvaksi johtajaksi. Pienille jäsenmaille tämä voi tietää hyvää.
Portugalin entinen pääministeri José Manuel Durao Barroso viestitti torstaina, että hän haluaa vahvistaa komission asemaa EU:n suuriin jäsenmaihin nähden. Barroso astui estoitta Saksan varpaille torjumalla liittokansleri Gerhard Schröderin vaatimuksen nähdä komissiossa saksalainen talousasioiden "superkomissaari". Saksa on tarjonnut paikalle enemmänkin ulko- kuin talouspolitiikan asiantuntijana pidettyä Günter Verheugenia, ja vielä alkuviikolla Berliini viestitti pitävänsä kiinni vaatimuksestaan.
Barroso aikoo valita komission jäsenet yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, mutta päättää komission salkkujaosta itse. Jää nähtäväksi, joutuuko jompikumpi tinkimään. Kysymys on molempien arvovallasta. Barroso ei selvästikään halua antaa heti aluksi signaalia, että hän aikoisi toimia suurten jäsenmaiden ohjeistuksen mukaan. Saksa haluaa puolestaan käyttää EU:ssa nykyistä kuuluvampaa ääntä, onhan se jäsenmaista väkirikkain ja samalla suurin nettomaksaja.
Schröderin vaatimus saada oma edustaja tärkeäksi talouskomissaariksi perustuu pitkälle Saksan omiin talousongelmiin ja toiveeseen, että saksalainen superkomissaari voisi ajaa EU:ssa Saksalle suotuisampaa talouspolitiikkaa. Saksalla on vaikeuksia täyttää vakaussopimuksen tiukkoja talouskriteerejä. Taloussalkun antaminen Saksalle ei olisi välttämättä paras ratkaisu EU:n talouspoliittisen uskottavuuden takia.
Pienille jäsenmaille Barroson itsenäiseltä vaikuttava linja lupaa hyvää, vaikka hän ei tähänastisissa lausunnoissaan olekaan luvannut pienille maille mitään erityishuomiota. Barroso korosti europarlamentissa, ettei hänen johtamaansa komissioon tule ensimmäisen ja toisen luokan komissaareja. Vaikka lausunto olisikin tulevien komissaarien uuden esimiehen hengennostatusta, se kertoo myös aidosta poliittisesta pyrkimyksestä.
Lausunto luultavasti kielii maanosan reunalta tulevan puheenjohtajan Eurooppa-näkemyksestä laajemminkin: Eurooppa ja 455 miljoonan ihmisen unioni pitää säilyttää kokonaisuutena. Linjaus on tärkeä myös siksi, että unioni on juuri saanut uusia jäseniä.
Barroson komission ykköstehtäviin marraskuussa alkavalla viisivuotiskaudella kuuluu uusien jäsenmaiden sulauttaminen kiinteäksi osaksi unionia. Kaikkein tärkein tehtävä on vauhdittaa Euroopan talouskasvua. Se on hiipunut 1970-luvun puolivälistä lähtien vääjäämättömästi. Taustalla painavat maanosan väestön nopea ikääntyminen ja jäykät rakenteet. Ilman talouskasvua monessa maassa edessä näyttää olevan sosiaaliturvan leikkauksia.
Strasbourgissa jaettiin europarlamentin näkyviä luottamustehtäviä. Puhemieheksi valitun espanjalaissosialisti Josep Borrellin puheessa oli suomalaisten kannalta huolettavaa se, että Borrell sisällytti EU:n lähiaikojen tärkeimpiin asioihin Välimeri-kysymykset. Kun yhteensä kolme unionin merkittävää tehtävää - parlamentin puheenjohtajuus, komission puheenjohtajuus ja ulkopolitiikan johto - ovat menneet espanjalaisille ja portugalilaisille, suomalaistenkin kannattaa olla tarkkoina, ettei unioni käännä selkäänsä pohjoiselle. Komission puheenjohtajan ensiesiintymiset eivät näitä pelkoja onneksi tue.
Suomalaisedustajien menestys europarlamentin henkilövalinnoissa jäi laihanpuoleiseksi, mutta saalis oli sentään edelliskautta parempi. Vastaan tulivat yksinkertaisesti kylmät matemaattiset tosiasiat. Suomalaisia on 732-jäsenisessä parlamentissa enää vain 14.