Harmaahapsinen Anni Popova seisoo kotitalonsa aidan vierustalla ja hätistelee lempeästi lampaitaan takaisin kotipihalle. Vienan Karjalan vanhimpiin kuuluva Paanajärven kylä Venäjällä on tunnelmaltaan kuin entisajan mummola, jossa herkutellaan kotitekoisilla lihapullilla, kylvetään savusaunassa ja käydään pihan perällä huussissa.
Vienan Kemijoen rannalla sijaitsevalla Paanajärvellä aika tuntuu pysähtyneen vuosikymmenten taakse. Silti kyläläisillä ovat katseet vankasti tulevassa.
Uutta elämänuskoa paanajärveläisiin valaa kylälle vastikään myönnetty Europa Nostra -mitali eli korkein mahdollinen tunnustus, joka Euroopassa voidaan myöntää kulttuuriperinnön vaalimisesta. Palkinto on Venäjän ensimmäinen, ja se myönnettiin kylässä tehdyistä kunnostustoimenpiteistä. -- Palkinnon jälkeen on varmistunut, että kylä säilyy, Paanajärven koulun johtaja Elena Dimitrieva uskoo.
Vielä viime aikoihin asti Paanajärven kylä on ollut vaarassa jäädä kokonaan veden alle. Paanajärven lähellä sijaitsevaan Valkeakoskeen suunniteltiin vesivoimalaa, joka toteutuessaan olisi upottanut kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kylän tekoaltaan pohjaan. -- Harmi, ettei tätä (restaurointi) työtä tehty jo aiemmin. Täällä on hyviä mummoja, mutta me vanhenemme, Anni Popova tuumaa surunpilkahdus silmässään.
Suomalaiset asialla
Paanajärven asukkaat elivät rapistuneissa taloissa ja ulkopuolisesta maailmasta eristyksissä vielä 1990-luvulle saakka. Kun Kalevalan kulttuuriperintöä vaalivan, Kuhmossa toimivan Juminkeko-säätiön puheenjohtaja Markku Nieminen saapui kylään ensimmäisen kerran vuonna 1994, alkoi kylän uusi elämä.
-- Markku rupesi taistelemaan kylän puolesta. Ensiksi laitettiin saha, sitten ostettiin puuta ja alettiin restauroida. Työhön koulutettiin kylän poikia, Anni Popova muistelee kiitollisena.
Juminkeon mukaan Paanajärvi on nykyään parhaiten säilynyt arkkitehtoninen kokonaisuus koko Vienan Karjalan alueella. Se on myös koko Kemijoen viimeinen karjalaiskylä.
-- Vielä on kunnostettavaa paljon. Haluaisimme, että Karjalan tasavalta kunnostaisi kylän kirkon, Anni Popova toivoo. Paanajärven kirkko muutettiin 1930-luvulla kulttuuritaloksi, ja sen jälkeen se on saanut rapistua. Jumalanpalveluksia ei kylässä järjestetä. -- Uskonto on meillä täällä, Vieno Dementjeva sanoo pitäen kättään sydämensä päällä.
Unia hetekassa
Anni Popova on iloinen siitä, että kylässä on alkanut käydä matkailijoita. Turismi tarjoaa kyläläisille merkittävän tulonlisän. Toistaiseksi Paanajärven kylässä on käynyt pääasiassa suomalaisia matkailijoita, joko piipahtamassa tai viipymässä yön tai pari. Karjalan kieltä puhuvien asukkaiden kanssa pärjää suomen kielellä. Anni Popovan mukaan kylässä on kahdeksan taloa, joissa on mahdollisuus perhemajoitukseen. Yksi majapaikka löytyy Anni Popovan pihapiiristä, niin sanotusta Prohorovin talosta, johon myös Europa Nostra -mitali on naulattu.
Myös Prohorovin talo on vastikään kunnostettu: yöpyjä ohjataan taloon vanhaan vienalaiseen perinteeseen kuuluvasta pyöreästä ovesta, joita ei löydy enää mistään muualta kuin Paanajärven kylästä. Makuukamarissa häntä odottaa heteka. Nurkassa on peseytymistä varten vesisanko ja emalivati.
Valo huoneeseen tulee takasta tai kynttilän loisteesta.
Villoja karstaamaan
Paanajärvellä on yhteensä noin 400 asukasta, joista vanhassa osassa kylää asuu kesämökkiläiset mukaan lukien noin 80--90. Anni Popova sanoo, että talveksi vanha kylä hiljenee entisestään ja sinne jää vain noin 50 asujaa.
-- Täällä meillä on hyvä asua. Talvella on vähän vaikeampaa, kun pitää hakea vesi avannosta. Onneksi tyttären poika asuu vieressä ja auttaa. Polttopuut tuodaan meille, Anni Popova kertoo tyytyväisenä.
Aikakin kuluu mukavasti, kun kylän naisjoukko kokoontuu vuorollaan toistensa luokse lampaanvilloja karstaamaan. -- Voimme laulaa, itkeä, olla vaikka mitä. Milloin villaa tulee kaksi kiloa, milloin vähemmän. Teemme kintaita, villahousuja ja sukkia omiin tarpeisiin.
