Tehtaita suljetaan ennätysvauhdilla, tuhannet ihmiset saavat kenkää ja työ jatkaa pakenemistaan kaukomailla.
Vuosia jatkuneelle mylläkälle ei näytä tulevan loppua, päinvastoin vauhti vaikuttaa vain kiihtyvän. Vaikka maailma on jo aivan käsittämättömässä murroksessa, yksi ilmiö pitää sitkaasti pintansa: Suomessa vuosia kestänyt jahkailu kauppojen aukiolosta jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vuodesta toiseen joulun alla kaikissa välineissä alkava rummutus, kaupat saavat olla taas auki tiettyinä sunnuntaina, tuntuu jo hassulta. Hiljalleen asia nitkuu kuitenkin eteenpäin, ja kauppojen aukiolo on vapautumassa, mutta vieläkin pienillä rajoituksilla. Asian ympärillä liikkuu mitä ihmeellisimmiltä tuntuvia pelkoja.
Turistipitäjästä seurattuna, jossa kaupat ovat olleet erikoisluvilla pitkään avoinna viikonloppuisin, aukiolojen ympärillä yhä jatkuva veivaaminen tuntuu aivan oudolta. Vuosien kokemusten perusteella matkailupitäjässä ei voisi enää kuvitellakaan, että markettien ja pienempienkin kauppojen ovet olisivat kiinni sunnuntaisin. Niinä harvoina pyhinä, jolloin liikkeet pidetään yhä kiinni, kauppojen ovia käy tasaisesti nykimässä pieni joukko. Ilmeet lukittujen ovien takana ovat lievästi sanottuna myrtyneitä.
Monelle asiakkaalle palvelu näyttää olevan tarpeen, sillä väkeä liikkeissä riittää tasaisesti läpi vuoden. Turistikunnissa tilanne poikkeaa tavanomaisista kaupungeista, mutta jotain tuloksia niissä saadut kokemukset kuitenkin tarjoavat. Esimerkiksi Kuusamossa kauppojen koolla ei ole ollut merkitystä, miten ne pystyvät palvelemaan sunnuntaisin. Pienemmät marketit pitävät oviaan auki jopa pidempään kuin suuret kauppakeskukset.
Pitkään jatkunutta aukiolokeskustelua seuratessa on ihmetyttänyt, eikö asiasta päättämisen voisi nykyaikana jo antaa sen parhaille asiantuntijoille: yrittäjille. Täydellisen vapautumisen väitetään nostavan kaupan kuluja, josta laskun maksaisivat kuluttajat. Terve kilpailu pitää yleensä hinnat kurissa. Se on ainakin varmaa, että uusia työpaikkoja pidentyvä kauppa-aika toisi. Näinä aikoina esimerkiksi monelle opiskelijalle osa-aikainenkin työ olisi mieluinen vaikka viikonloppuna.
Suurissa kauppakeskuksissa pieniä putiikkejaan pitävien erikoisliikkeiden omistajien huolen ymmärtää. He pelkäävät, että tulevaisuudessa suuret ketjut voivat pakottaa vaikka yhden ihmisen liikkeen pitämään ovensa auki joka päivä. Se olisi kohtuutonta, sillä erikoispalveluille ei ole samanlaista tarvetta kuin tavanomaisille kauppapalveluille.
Surkuhupaisaksi pitkittyneen inttämisen kauppojen aukiolosta tekee myös se, että viime vuodet joka puolella päivän sana on ollut kansainvälistyminen. Lama leikkaa jo tänä jouluna hyvään alkuun saatua lentomatkailua Euroopasta. Siksi silläkin rintamalla yritetään kääntää kaikki kivet ja etsiä tilalle uusia asiakkaita idästä. Suomesta ulkomaille meneville on päivänselvää, että kaupat ovat avoinna lähes yötä päivää ja että tavaraa on tarjolla laidasta laitaan, alkoholista alkaen. Meillä sinnikkäästi pysyneet rajoitukset ovat näyttäneet ulkomaalaisten silmissä varmasti erikoisilta.
Kauppiaat ovat pääsemässä eroon aukiolon tuomista murheista. Mistähän liike-elämän väki saa seuraavaksi alkaa kinata sääntelyn luvatussa maassa? Hyvä aihe, joka sekin on muhinut iäisyyden pinnan lienee se, milloin viinejä voidaan myydä myös suomalaisessa ruokakaupassa. Monissa maissahan asia on itsestäänselvyys, mutta meillä tämä uudistus taitaa olla vielä kovemman luokan kysymys.
***
Hiihtokeskuksissa oltiin muutama vuosi sitten edistyksellisiä ja luotiin muillekin aloille malli työaikapankista. Tunturissa riidellään nyt laman keskellä palkoista, ja tärkeimpiä sesonkeja kiusaa lakkoilu.