Janne Kumpula istuu tyytyväisenä Kempeleen terveyskeskuksessa. "Ilmoittauduin rokotettavaksi minuutti sitten terveyskeskuksen neuvontaan", hän kertoo.
Riskiryhmään kuuluva Kumpula yllättyi, kun pääsi piikitettäväksi heti. Ei minkäänlaista odotusta, vaikka pitkistä, kiemurtelevista jonoista kierteli tiedotusvälineissä jatkuvasti juttua.
Kumpula sattuu asumaan Kempeleessä, ei suuressa naapurissa Oulussa.
Kempeleen terveyskeskuksessa piikitettiin sikainfluenssarokotuksia viime viikolla riskiryhmäläisille non-stoppina. Rokotukset alkoivat päivittäin kello 12.30. Kiireellisyysjärjestyksessä aivan ensimmäisinä olevat ykkös- ja kakkosryhmäläiset rokotettiin jo aiemmin.
Pisimmillään Kempeleen terveyskeskuksessa jonotettiin viime viikon puolivälissä tunnista puoleentoista. Keskiviikkona kempeleläiset pääsivät kriisitunnelmiin, kun rokote loppui kesken, eivätkä kaikki jonottajat saaneet sitä.
Rokotuksista tiedotettiin pääosin internetissä ja kuntatiedotteessa, mutta tietoa on lähetetty koteihin myös päiväkotien ja koulujen kautta. Tiedottamista hankaloittaa, että tieto saatavista rokotteista tulee usein vasta viime tipassa.
Henkilökuntaa on irrotettu rokotuksiin eri puolilta terveyskeskusta. Muita, kiireettömiä hoitoja on siirretty ja palavereja vähennetty.
Viime viikolla muun muassa Kuopion terveystoimen johtaja pyysi kaupunkilaisilta anteeksi jonoja. Pieni kunta, pienet jonot - iso kaupunki, isot jonot.
Ei välttämättä.
Johtava lääkäri Jouko Koskela hymähtää ajatukselle, että jonot kuuluvat asiaan suurissa kaupungeissa.
"Kyse on järjestelykyvystä", hän sanoo. Henkilökunta mitoitetaan asukasmäärän mukaan suhteellisesti saman suuruiseksi kaikissa kunnissa. Isoissa kaupungeissa on siis enemmän henkilökuntaa ja resursseja.
Rokotus sujuu Kempeleessä sutjakasti. Yhden asiakkaan rokottaminen vie työparilta kirjautumisineen ja puheineen päivineen kolme minuuttia.
Osastonhoitaja Pirta Körkkö kaipaa tarkempia ohjeita erityisesti riskiryhmien määrittelyssä. Hän toivoo, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ohjeissa olisi määritelty tarkasti eri ryhmät tauti taudilta. Kunnat voivat nyt soveltaa annettuja ohjeita eri tavoilla. Tämä aiheuttaa turhaa napinaa ja eriarvoisuutta.
Oulussa sikainfluenssan ensimmäinen suurrokotus meni viikko sitten lauantaina täysin pieleen. Jopa kolmen-neljän tunnin jonotus kylmässä viimassa teroitti vihaisten, nöyryytettyjen ihmisten kielet.
Vielä alkuviikosta kaupungin terveystoimen johto suhtautui ongelmaan vähättelevästi. Esimerkiksi terveysjohtaja Keijo Kosken ja Oulun Tietotekniikan palvelujohtaja Ilkka Haatajan välinen tiedonkulku - tai kulkemattomuus - ihmetyttää.
Viime keskiviikkona kaupunki viimein ryhdistyi. Jonoista siirretään pahiten kärsiviä pois, ja rokotuspaikkoja lisättiin ja porrastettiin.
Massarokotuksia ei kuitenkaan järjestetä vieläkään porrastetusti ja jatkuvasti, non-stoppina. Perjantaihin mennessä vasta alle kymmenesosa kaupunkilaisista on rokotettu. Edessä on vielä monta jonoa, eritoten siinä tapauksessa, että valtakunnan viisaat päättävät reilun viikon päästä, että kaikki suomalaiset rokotetaan.
Kaupungin ensi vaiheessa ilmoittama sata rokottajaa yhtenä päivänä viikossa on häviävän vähän, jos sitä verrataan koko terveystoimen henkilökuntaan. Nyt SPR:n väkeä oli pyydetty avuksi muun muassa neuvontaan toiselle rokotuskierrokselle suurimmilla rokotuspaikoilla.
Tämä alku ei näytä hyvältä. Miten käy sitten, kun jo alkanut epidemia iskee oikein kunnolla? Miten riittävät hoitopaikat? Entä lääkärit? Hoitajat? Lääkkeet?
Mihin ovat unohtuneet pandemiavalmiussuunnitelmat, joita peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) on mainostanut? Näissä suunnitelmissa varaudutaan paljon ankarimpiin tilanteisiin, kuten esimerkiksi koko valtakunnan yllättämään äkilliseen, nopeasti leviävään sairauteen. Sikainfluenssarokotuksiin olisi pystytty valmistautumaan näillä opeilla hyvin ja perusteellisesti. Jostain syystä näin ei tehty.
Viranomaiset näyttivät suhtautuvan ylimielisesti ja vähätellen sikainfluenssaan ja sen rokotuksiin, koska pitkään vaikutti siltä, että epidemia iskee vain lievänä. Tilanteen iskiessä päälle tiedotus ontui.
Myös kuntien pitää varautua kriisitiedottamiseen omissa valmiussuunnitelmissaan. "Kuntien pitää pystyä saamaan niistä konkreettiset suuntaviivat tiedottamisesta ja toimenpiteistä", SPR:n tiedotusjohtaja Outi Pärnänen kertoo.
Yleisölle saatettiin tuputtaa vaikeakielistä, suoraan lääkintähenkilöstölle tarkoitettua viranomaistietoa, jota tavallinen rivikansalainen ei ymmärrä. Moni Oulun jonoihin juuttunut ihmetteli, onko hän varmasti oikeassa paikassa.
Vaikka nopea internet saavuttaa suuren osan kansalaisista, tarvitaan sen rinnalle muita tiedotusvälineitä. Kaikilla ei ole nettiä käytettävissään.
Pärnänen perää tiedottamiseen kekseliäisyyttä. Tärkeää tietoa voidaan antaa esimerkiksi koulujen ja päiväkotien kautta jaettavilla tiedotteilla sekä paikallismedian kautta.
"Ja vaikka tekstiviestikampanjalla", Pärnänen hoksauttaa. Esimerkiksi SPR:n veripalvelu kutsuu luovuttajia tekstiviesteillä.
Sikainfluenssasta tiedottaminen on erityisen vaativaa. Sattumat vaikuttavat lopputulokseen, ja kansa voi käyttäytyä täysin yllättävästi. Kaikki ei menekään niin kuin ajatellaan.
Tiedottamista vaikeutti aluksi käyty juupas-eipäs -keskustelu rokotteen vaarallisuudesta. Kahdeksanvuotiaan torniolaistytön traaginen kuolema muutti tilanteen hetkessä.
Viranomaiset eivät osanneet varautua kansalaisten huoleen, jopa hysteriaan. Neuvontapuhelimet alkoivat päristä. Huhut kuolleista lapsista levisivät. Lapset saattoivat kysellä vanhemmiltaan, kuolevatko he influenssaan.
Ei ihme, että jonoihin kiirehdittiin.
Tiedottamista ei ole helpottanut se, että viranomaisohjeiden sisältö elää koko ajan. Niistä löytyy koko ajan tulkinnanvaraisuuksia.
Mikä olisi tässä tilanteessa paras toimintatapa?
"Kuntalainen, pidä itsesi ajan tasalla. Tarkista ohjeet, mitä eri tilanteista pitää tehdä. Jos et tiedä, soita ohjepuhelimeen. Aktiiviset kuntalaiset, tehkää parannusehdotuksia, sillä te tunnette ongelmat", Pärnänen rohkaisee.
Jokaisen kannattaa varautua etukäteen myös siihen, mitä tekee, jos sairastuu.
"Kunnan tiedottajat, arvioikaa valmiussuunnitelma ja tarttukaa konkreettisimpiin asioihin", Pärnänen neuvoo.
Vaikka jokaiselle suomalaiselle on tilattu rokotteita, tarkka rokotusjärjestys tarvitaan, sillä lääkettä saadaan vain vähitellen. Jatkossa ehkä 200 000 annosta viikossa.
Suomen rokotusohjelma on säästynyt vielä suurilta skandaaleilta, kun kansalaisia on pantu tärkeysjärjestykseen. Mitä nyt Lahden kaupunginorkesteri ja kuopiolainen kansanedustaja ohittivat jonot.
Haaparannan kielikoulun ruotsalaiset oppilaat rokotettiin, mutta samassa koulussa olleita suomalaisia ei.
"Ero johtuu siitä, että Ruotsissa ollaan rokotuksissa pidemmällä", ylilääkäri Terhi Kilpi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta vastaa.
Ruotsi tilasi kaksi rokotetta jokaista svenssonia kohden, Suomi taas yhden jokaiselle virtaselle. Naapurit saavat sen vuoksi rokotteita nopeammin.
Haaparannan ongelma on tiedostettu Suomessa. Esimerkiksi jos muhoslainen koululainen käy koulua Oulussa, hänet voidaan rokottaa joko Muhoksella tai Oulussa eli siellä, missä rokote on hänelle jaossa ensin.
Rokotusjärjestys on kaikkialla maailmassa samansuuntainen, mutta yksityiskohdat voivat poiketa.
"Esimerkiksi raskaana olevat voivat olla jossain maassa ensimmäisinä rokotettavia ja lääkintähenkilöstö toisella sijalla, siis toisinpäin kuin Suomessa", Terhi Kilpi sanoo.
Yhdysvalloissa taas on nostettu ylös yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeiksi katsottuja ryhmiä, kuten esimerkiksi armeijassa olevat ja pelastushenkilöstö.
Eivätkö päiväkotilaiset ja koululaiset olisi pitänyt rokottaa ensin, koska niissä tiloissa epidemia leviää?
"Koska epidemia on jo meneillään, rokotustyöryhmä katsoi, että suurempi hyöty saavutetaan rokottamalla ihmiset lääketieteellisen perusteen mukaisessa järjestyksessä", Kilpi sanoo.
Yksi asia on kuitenkin varma. Rokotuksen haluavia on enemmän kuin rokotetta on tarjolla. Tilanne jatkuu tällaisena pitkään.
Ja varsinainen epidemia on tällä hetkellä vasta alussa.