Hallituksen valmisteilla olevassa globalisaatioraportissa ei tiettävästi oteta kantaa omistukseen, vaikka esimerkiksi valtionyhtiöiden suuren osuuden on todettu syövän talouskasvua. Ja vaikka työntekijätkin anovat kansainvälistymisen ahdingossakin yhä kuorossa "omistajaohjausta" apuun.
Kaikki työpaikat Suomeen -asenne ei yksinkertaisesti kannata. Se on yhtä kuin pissisi housuihinsa pakkasella. Ensin tuntuu lämpimältä, mutta hyvin pian tulee kylmä. Näin pohjusti professori Vesa Puttonen äskettäin tuoretta raporttiaan "Onko omistamisella väliä?"
Puttonen on porautunut kesälomallaan omistajuuteen lähinnä pörssiyrityksissä. Samalla hän nivoo omistamisen - raportin tilaajiin kuuluvien Elinkeinoelämän Valtuuskunnan EVA:n ja Pörssisäätiön toivomuksesta - ilmeisesti ensi kertaa suomalaisen rahoitusympäristön tulevaisuuteen.
Itse asiassa Suomi on jo harvinaisen kansainvälisissä käsissä. Runsas puolet Helsingin pörssin osakkeista on ulkomaalaisten nimissä. Irtiotollaan Suomi yltää maailmanennätystasolle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vain kymmenys pörssiyrityksistä on ulkomaalaisomistuksessa.
Ulkomaalaisomisteiset yritykset ovat Suomessa olleet kannattavuudeltaan säännönmukaisesti kotimaisia parempia. Mutta myös vähäinen kotimainen omistus on huono asia kansantaloudelle, Puttonen hakee tasapainoa.
Rahoituksen professori on huolissaan pörssin toimimattomuudesta. Asia on jäänyt Nokian volyymien varjoon. Meillä ei ole kysyntää eikä tarjontaa, kukaan ei osta suomalaisia osakkeita. Eläkelaitoksetkin sijoittavat mieluummin ulkomaille.
Jäykkyyttä tehostaa sekin, että merkittävä osa omistuksista on tiukasti päätekijöiden, kuten parinkymmenen perheen käsissä. Vain Nokian osakkeita saa vaihdetuksi isomman potin päivässä. Muiden nimekkäiden yritysten osakkeiden haaliminen kokoon sen sijaan vie viikon, parikin.
Mutta ongelmana ovat myös vähät analyytikkomme. He ehtivät seurata kunnolla vain harvoja yrityksiä. Kymmenet osakkeet kituvat listoilla lähes ilman huomiota ja suosituksia.
Puttonen maalaakin pirua kansallisten rahoitusmarkkinoiden seinälle. Jos osakevaihto on heikkoa, suomalaisten pörssiyritysten arvostus alenee ja kansainvälistyminen pysähtyy, kehittyvien yritysten listausmahdollisuudet heikkenevät ja osaavia yrityksiä myydään ulkomaille alihintaan. Kaupan päälle ostaja vie kansallisella tuella kehitetyt tuotteet. Tätä myötä täällä tuskin tarvitaan pörssiäkään.
Jotta esimerkiksi kotitaloudet sysäisivät kiertoon valtavat varallisuuseränsä, Suomesta olisi luotava parempi paikka omistajille. Pörssiosakkeista kuluttajat omistavat vasta 15 prosenttia. Pahan päivän miljardisäästöt sen sijaan makaavat yhä lisääntyvästi pankkitileillä.
Puttonen polkaisee keskustelun sytykkeeksi merkittävän syy-yhteyden. Suomessa ei lueta sijoitusoppaita, koska niin eläkkeet, terveydenhoito kuin lasten koulutuskin on turvattu lähes automaattisesti. Yhdysvalloissa sen sijaan peräti puolet pörssiomistuksesta on yksityisillä. Siellä on pakko huolehtia itse aktiivisesti omasta hyvinvoinnistaan.
OmHex rakentaa parhaillaan pohjoista pörssimaailmaa moninaisine listoineen. Onkin ylin hetki irrottaa suomalaiset holhouksesta ja ohjata kansakunta omille osakemarkkinoilleen. Vaikka siten, että eläkerahastokohteista osan voisi ruotsalaiseen tapaan valita itse. Myös pitkäaikaissäästökohteiden tasavertainen verotus edistäisi kehitystä ja tervettä kilpailua sijoittajista.