Itärajan takana Vienan Karjalassa sijaitsevassa Kostamuksen kaupungissa ei ole kovin monia kansainvälisiä vihkiäisjuhlia pidetty sen jälkeen, kun kahdelle vuosikymmenelle ulottunut neuvostoliittolais-suomalainen jättiurakka saatiin kesäkuussa 1985 päätökseen.
Presidentti Mauno Koiviston ja Neuvostoliiton pääministerin Nikolai Tihonovin tähdittämä Kostamuksen 2. ja 3. vaiheen vihkiäisjuhla merkitsi päätöstä tuhansia kainuulaisia ja laajemminkin pohjoissuomalaisia työllistäneelle jättiurakalle.
Huomenna tiistaina Kostamuksessa on taas juhlan paikka, kun kempeleläinen PKC Group vihkii Kostamuksen-tehtaansa toisen osan käyttöön.
PKC:ssä Venäjän-toimintojen laajennus on vain yksi merkittävä välietappi sillä tiellä, jonka päämääränä on kansainvälisesti toimivan pörssiyhtiön menestyminen niin autojen johdinsarjojen tekijänä kuin myös elektroniikan sopimusvalmistajana.
"Meille on onnenpotku, että Kostamus on tuossa vieressä", myöntää PKC:n toimitusjohtaja Harri Suutari.
Yhtiön onni on se, että vain neljän tunnin ajomatkan päässä Kempeleestä sijaitsee paikka, jossa työ maksaa vain kymmenesosan siitä, mitä Suomessa. Kun yhtiön merkittävimmät hyötyajoneuvoasiakkaat eli Volvo ja Scania sijaitsevat samalla lailla lähinaapurissa, pystyy PKC hyödyntämään sijaintinsa erinomaisesti.
"Meidän pääkilpailijat jalostavat muun muassa Turkissa, Tunisiassa ja Ukrainassa. Kilpailijoilla on jonkinlaisia logistisia ongelmia, kun he joutuvat tavaraa kuljettamaan loppumarkkinoille kaukaa. Siksi olemme katsoneet, että Kostamus on meidän elämänlanka ja siihen meidän on satsattava", Suutari painottaa.
Kymmenien miljoonien eurojen panostus
PKC:n Kostamus-juuret löytyvät 90-luvun alusta ja yhtiön muhoslaisesta alihankkijasta Carhatecista. Carhatecin tytäryhtiö Karhakos aloitti toimintansa heinäkuussa 1993 18 työntekijän voimin ja vuosituhannen vaihteeseen mennessä väkimäärä kipusi hiljalleen 150:een.
Viime vuoden heinäkuussa Carhatec siirtyi PKC:n omistukseen, ja jo silloin oli selvä, että Kostamuksen tehtaasta tulisi PKC:n merkittävin investointikohde.
"Me olemme investoineet Kostamukseen karkeasti ottaen reilut 10 miljoonaa euroa. Kolmas vaihe on jo suunnittelussa ja siihen menee vielä 5-6 miljoonaa euroa. Silloin me puhumme vanhassa rahassa sadan miljoonan markan satsauksessa", Suutari kertoo.
Valtavia investointeja Venäjälle selittää pitkälti se, ettei itänaapurissa ole vuokrattavia toimitiloja, jolloin siellä täytyy rakentaa omaa.
Miljoonien sijoittaminen Venäjälle tarkoittaa myös sitä, että Kempeleen johdinsarjatuotantoon ja Raahen elektroniikan sopimusvalmistukseen ei ole luvassa lähivuosina juurikaan uusia satsauksia.
"Meillä on sellainen ongelma, ettei yksikään meidän asiakkaista halua maksaa suomalaisen jalostuksen hintaa", Suutari kiteyttää sen perusongelman, jonka ratkaisemiseksi PKC on valinnut Kostamuksen ja myös Viron tehtaiden tuotannon kehittämisen.
Kostamuksen väelle kosolti kiitoksia
Harri Suutari uskoo, että noin kahden vuoden sisällä Kostamuksessa voi työskennellä PKC:n palkkalistoilla jopa tuhat henkilöä nykyisen noin 730 sijasta.
Toimitusjohtaja antaa suuret kiitokset paikallisille työntekijöille, sillä sen jälkeen kun noin puoli vuotta kestänyt harjaantuminen maksimaalisen työn vauhtiin on ohitse, on työn tuottavuus ihan samaa luokkaa kuin Suomessakin.
"Täytyy sanoa, että meidän tehtaalla Kostamuksessa on ilo käydä. Tykkään siitä, että ihmiset tulevat töihin silloin kun työ alkaa, lähtevät silloin, kun se loppuu, ja tekevät sen väliajan töitä. Tämähän ei ole välttämättä suomalainen tapa", Suutari lohkaisee.
Toimitusjohtajan erityiskiitokset saa Kostamuksen tehtaan pääjohtaja Jevgeni Denisov, joka on työskennellyt tehtaalla jo Carhatecin ajoista eli 90-luvulta.
"Kyllähän Denisov on ollut koko homman sielu. Hänen ympärilleen on toimintaa rakennettu, ja oikeaan mieheen on osattu luottaa. Aikaisempina vuosina hänen henkilösuhteitaan on tarvittu hyvinkin paljon ja tarvitaan vielä ja niiden avulla asiat onnistuvat. Ilman Jevgeniä tästä tuskin olisi tullut mitään", sanoo PKC Groupin toimitusjohtaja Harri Suutari.